Sunnuntai 25.1.2015 oli lämmin, joten oli sopiva hetki taas käydä tutkimassa pieni pätkä Pacific Crest Trailia Coachella-laakson pohjoispuolella. Trail kulkee etelästä San Gorgonio -solan poikki ja siitä edelleen Whitewater Canyonin suojelualueelle, jossa sijaitsee myös varsin suosituksi osoittautunut Ranger Station ja sen ympärillä puistoalue. Me teimme lyhyen lenkin kanjonin poikki ja sieltä PCT:tä pieni pätkä etelään ylös vuorenharjanteella, jota pitkin takaisin kanjoniin ja sitten Ranger Stationille. Oli hieno noin 5,5 kilometrin mittainen lenkki, jossa vuorimaisemista ei paikoin olisi uskonut vehreyden vuoksi olevansa autiomaa-alueella. Heti aluksi näimme myös useita harvinaisia ja uhanalaisia paksusarvilampaita. Alla muutama kuva tuosta osuudesta ja kuvien alla vähän enemmän juttua Whitewater Canyon Preserve -alueesta sekä PCT:stä. Edellisessä Pacific Crest Trail -jutussani näkyy koko PCT-kuvasarja.
Whitewater Canyon Preserve ja PCT Palm Springsistä pohjoiseen
Moni Palm Springsin kävijä tunnistaa nimen Whitewater, koska sen niminen ja nykyisin useimmiten kuiva joenuoma kulkee halki Coachella-laakson ja esimerkiksi I-10 moottoritietä Los Angelesin suuntaan mennessä on tämän niminen liittymä.
Harvempi varmasti tuntee Whitewater Canyon Preserve -suojelualueen, jonne tuosta I-10:n liittymästä on noin viiden mailin ajomatka asfaltoitua Whitewater Canyon Roadia pitkin. Tien päässä on suojelualueen Ranger Station, johon liittyvät parkkialueet ja mukava myös pienille lapsille sopiva puistoalue lampineen. Ranger Station on auki päivittäin kello 8 – 17, minkä jälkeen myös parkkialueen puomit lukitaan eikä alueelle tai sieltä pois pääse autolla.
Meidän tullessamme parkkialueelle kello yhdeksän aikaan aamulla lähellä seisoi yksi ranger, joka kehotti katsomaan aseman vieressä kohoavalle vuorenharjanteelle. Siellä oli jo aikaisemmin aamulla nähty suurehko lauma harvinaisia ja uhanalaisia paksusarvilampaita, ja välittömästi pongasimmekin yhden hyvällä katseluetäisyydellä; ranger oletti tämän upeasarvisen yksilön olevan lauman alfauros. Hetken päästä harjanteen laella näkyi seitsemän muuta paksusarvilammasta. Hieno aloitus, sillä täälläkään noita eläimiä ei näe edes viikoittain. Kannattaa kylläkin muistaa, että tämän suojelualueen puistossakin on kuvattu niin karhuja kuin puumakin sekä kettuja ja kojootteja. Poluilla on ihan mahdollista kohdata myös kalkkarokäärmeitä.
Whitewater Canyonin muutamissa lammissa on jo vuodesta 1938 viljelty paikallisia taimenia, joiden ansiosta vieläkin tarjotaan maksullisia onkimisen opetushetkiä lapsille. Puistossa on myös runsaasti piknik-pöytiä, joista useita myös katoksen alla. Heti aamusta tuonne alkoikin tulla perheitä lastensa kanssa.
Kirjauduimme asemalla pakolliseen vaeltajakirjaan ja valitsimme reitiksemme 3,5 mailin Whitewater Canyon Loopin, joka kulkee kanjonin läpi länsipuolen vuorenharjanteelle ja sieltä toista reittiä alas takaisin lähtöpaikkaan. Tätä Rangera Stationin aluetta käyttävät myös Pacific Crest Trailin vaeltajat, koska välimatka PCT:ltä on alle kilometri helppokulkuista kanjonin pohjaa. Toki runsaat vesisateet tai viereisten San Gorgonio -vuorten sulamisvedet voivat äkisti nostaa Whitewater -joen vesimäärät valtaviksi, jolloin asfalttitie ja kanjonin pohjan reitit ovat mahdottomia kulkea.
Whitewater Canyon loopin yksi osa kulkee PCT:n risteyksestä noin kilometrin verran etelään koko tuon reitin vaikeimman osuuden ylös vuorenharjanteelle, josta on upeat näkymät niin kanjoniin kuin Coachella-laaksonkin suuntaan. Ylhäällä vuorenharjalla oli viime aikojen sateiden ansiosta vihreää nurmikkoa ja todella hienoja, laajoja brittelebush-pensastoja. Nämä San Gorgonio -vuoret ovat kuulemma jo pari miljardia vuotta vanhoja, minkä vuoksi ne ovat muodoiltaan paljon pyöreämpiä kuin Coachella-laakson eteläpuolen San Jacinto -vuoret, joiden ikä on vain pari miljoonaa vuotta. Vuorten vihreyden ja pyöreyden ansiosta näkymät ovat siten hyvin toisenlaisia kuin vaellusreiteillä San Jacinto -vuorilla.
Pacific Crest Trail kulkee San Gorgonio -solan yli ja siitä yhtä kanjonia ja vuorenharjanteita pitkin Whitewater Canyoniin, jonka pohjalla reitistä on muutama maili pohjoiseen. Sen jälkeen PCT nousee takaisin vuorille lähelle alueen korkeinta yli nelikilometristä San Gorgonion huippua, jossa saattaa näin talvella olla paljonkin lunta. Trail voi siis olla ajoittain suljettu tai ainakin vaikea kulkea. San Gorgonion jälkeen PCT kääntyy länteen ja ohittaa Big Bear Laken sen pohjoispuolelta kohti niitä seutuja, joista Sheryl Strayed aloitti Wild-elokuvassakin kerrotun vaelllustarinansa.
