Kun saavuimme t
iistaina iltapäivällä Santa Monica Boulevardin alkupäähän, kohtaan jossa katu alkaa suoraan Ocean Boulevardista ja Palisades Parkista, olimme ajaneet koko matkastamme osuuden, joka päättää Route 66:n.
Santa Monicassa oli aurinkoista ja lämmintä, ja ihmisiä on Santa Monica Pierillä ja hiekkarannalla runsaasti nauttimasta kesän ehkä viimeisistä hetkistä. Lapsiperheet poikkeavat Pacific Parkin maailmanpyörään tai vuoristoradalle, laiturilla ainakin kolme eri kohtiin sijoittunutta katutaitelijaa esittää musiikkiaan. Yksi heistä toteaa: eikö ole uskomatonta, että on kesä, vaikka kohta on edessä joulu!
Keskiviikkona hyppäsimme autoon ja läksimme ajelemaan pikkuteitä merenrantaa mukaillen etelään, yhä kauemmas lähtöpisteestämme. Saapuessamme Manhattan Beachille aamun sumu on hälvennyt ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta lämpötilan kivutessa yli 20 Celsicus-asteen. Ihmisiä on saapunut rannalle nauttimaan auringosta, pelailemaan beach volleyta jollain ainakin sadasta rannan kentästä.
Surffarit märkäpuvuissaan ovat olleet täällä tietysti jo aamusta odottamassa ”sitä isoa”. Kalifornia on ihan selvästi kesän osavaltio!
Jatkoimme matkaa kohti etelää ja Kalifornia näyttää yhä lisää ikuisen kesän unelman todellisuutta. Ainakin San Franciscosta asti Coastal Highway on seuraillut rantaa ja Palos Verdesin niemen kohdalla tien nimi muuttuu Palos Verdes Driveksi. Poikkeamme tien sivuun ihailemaan maisemia. On aivan kuin olisimme tulleet jonkin Välimeren saaren jyrkille rannoille, kun Los Angelesia tällaisina melko tyyninä päivinä häiritsevä smogikaan ei täällä häiritse ollenkaan. Etäämmällä nuoripari halaili toisiaan rantajyrkänteen yläpuolella.
Long Beachiin tullessamme ylitimme kolme siltaa, joista varmaan kolmekilometrinen riippusilta nousee valtavan sataman ja sen isojen valtamerilaivojen vuoksi huimaavan korkealle. Käväisimme kääntymässä entisen, nyt museona ja luksushotellina toimivan valtameriristeilijä Queen Mary II:n vieressä, joka on lopulta automatkamme etäisin piste Atlantin rannoilta lähdettyämme. Nappasimme Long Beachin downtownissa lounaan ja pistimme autossa soimaan kotimatkan alkajaisiksi Chicagosta ostamamme (klikkaapa linkkiä!) Million Dollar Quartet –musikaali CD:n. 50-luvun rockhittien jytistessä voimalla ajoimme laskevassa auringossa takaisin hotellille pitkin Palos Verdesin rantoja.
Ikuisen kesän unelma Kaliforniassa jäi taaksemme ja mieleen palaavat kotimaan marraskuiset päivät, kun illalla auton palautettuamme soittelimme hotellihuoneessa kotimatkaa varten pakatessamme vielä klassikkoa (klikkaapa linkkiä!) California Dreamin’ by The Mamas and Papas
All the leaves are brown
(All the leaves are brown)
And the sky is gray.
(And the sky is gray).
I’ve been for a walk
(I’ve been for a walk)
On a winter’s day.
(On a winter’s day).
I’d be safe and warm
(I’d be safe and warm)
if I was in L.A.
(If I was in L.A.)
California dreamin’
(California dreamin’) on such a winter’s day.
Tämän jutun kasasin lennolla Los Angelesista Bostoniin, jossa vietämme Kiitospäivän iltaa ja ihmettelemme kaupungin lisäksi joulushoppailukauden alkua. Niistä vielä juttua, ja sitten palaamme kotiin.
