Nyt on pari päivää oltu Chicagon keskustassa ja sääkin on suosinut ulkona liikkumista sekä automatkasta yleensä poikkeavista kaupungin huvituksista. Jo ensimmäinen ilta osoitti kaupungin aika lailla useimmista suurkaupungeista poikkeavaksi: hienoa järvenrantaa, puistoja ja avaruutta todella mahtavan monipuolisen pilvenpiirtäjäkeskittymän ohessa, ja tietysti -Halloween-iltana runsaasti hupia Navy Pierin alueella. Kauppakatuna Michigan Avenue eli ”Magnificient Mile” on mielestäni paras, mitä olen Pohjois-Amerikassa tähän asti nähnyt, lyöden niin Los Angelesin, Manhattanin, Miamin kuin Torontonkin: mailin matkalla jokseenkin kaikki Yhdysvaltain johtavat tavaratalot (Macy’s, Neiman-Marcus, Nordstrom, Saks Fifth Avenue…) ja useimmat tunnetut merkkiliikkeet. Me kylläkin ostimme vain vähän elektroniikkaa Best Buy –myymälästä, vaatteita ostelemme täältä lähtiessä Chicago Premium Outlet Mallista reilusti kaupungin ulkopuolella.
Eilen kävimme pesulakäynnin yhteydessä pyörähtämässä Apollo Theaterin lipunmyynnissä ja saimme loppujen lopuksi tokarivin paikat kahdelle 72 taalalla. Itse esitys oli todella hauska ”Million Dollar Quartet”, jossa juonena on Elvis Presleyn, Carl Perkinsin, Jerry Lee Lewisin ja Johnny Cashin tapaaminen Sun Recordsin studiolla sattumalta joulukuussa 1956 lopulta jammaillen tunnetuimpia tuon ajan rock-klassikoita. Mahtavan musikaalin aloitti Carl Perkinsin ”Blue Suede Shoes”ja sen päätti Jerry Lee Lewisin ”Whole Lotta Shakin’ Goin’ On”, jossa yleisö tanssi bändin mukana Jerry Leen tehdessä kaikki temppunsa pianon ääressä ja päälläkin. Jokainen näyttelijä osasi sekä soittaa että laulaa kuin esikuvansa, ja näyttivätkin vielä heiltä. Tosi rentouttavat ja upea kokemus, josta lähtiessä eräs ehkä noin kuusikymppinen mies totesi: en ole koskaan kuullut näin upeaa musiikkia. Jos vain Chicagoon satut, etkä ole tuota ennen kokenut, tee se ihmeessä, siitä saa uutta intoa myös autolla ajoon!
Tänään tutustuimme tarkemmin Michigan Avenuen ympärillä oleviin puistoihin ja ”The Loop:iin”, Chicagon pilvenpiirtäjäkeskustaan. Tuossa yhteydessä kävimme pikaisesti Chicago Institute of Arts –taidemuseossa, jossa on valtava kokoelma taidetta ja erityinen opastus nähdä tärkeimmät teokset tunnissa. Museon vieressä olevassa Millenium Parkissa on yksi kaupungin maamerkeistä Cloud Gate eli “The Bean”, joka tällaisena kauniina päivänä heijasti ympäristöä ja ihmisiä upeasti. Oheisessa kuvassa heijastelee myös vaimoni, hänet tuntevallekin saattaa olla haasteellista tunnistaa pavun muotojen vuoksi vääristyneestä peilikuvasta.
Kävimme toki myös aikanaan maailman korkeimman rakennuksen Willis Towerin (entiseltä nimeltään Sears Tower) vieressä, mutta nyt ei oikein kiinnostanut nousta tuohon ”vain” vähän yli 500-metriseen torniin; olemme käyneet maailmalla paljon korkeammassakin tornissa ja monissa pienemmissä seisomassa jalkojen alla vain lasi. Oheinen kuva osoittaa kuitenkin millaisia paikallisen ”maanalaisen” junan radat kaupungin monissa kohdissa ovat ja miten hankala tuota tornia on havainnoida läheltä.
Yksi matkamme jatkon kannalta tärkeimmistä syistä oli käydä tarkistamassa paikka, josta klassinen Route 66 alkoi ja loppui. Kyseessä on kaksi vierekkäistä katua, joiden nimiä en kerro, mutta tässä malliksi entisellä alkukohdalla olevasta 66 Begin –taulusta. Lisätietoja tuosta reitistä on saatavilla siihen erikoistuneelta sivustolta Historic Route 66. Huomenna siis lähdemme ajamaan tuota ehkä maailman kuuluisinta tietä seuraillen 🙂
Kiitokset Lassi, tämä pitää panna jakoon seuraavan jutun yhteydessä ainakin Suomi-Amerikka -yhdistyksen sivuille!