Pysähdyimme edessäpäin olevien huonojen säiden väistymistä odottamaan alkuperäisistä suunnitelmistamme poiketen Amarillon lähelle, mikä tarjosi mahdollisuuden käyttää Palo Duro Canyonissa, joka on Teksasin oma “Grand Canyon”. Odotuksemme eivät olleet tälle visiitille suuret, sillä Amarillo on keskellä High Plains -ylätasankoa, joka jatkuu täysin tasaisena vähintään satoja kilometrejä eri suuntiin. Mutta heti tämän Teksasin luonnonpuiston portilta vierailijakeskukseen täysin tasamaalla ajettuamme edessä odotti yllätys: upea, kokonaisuudessaan kymmenien kilometrien levyinen ja syvimmillään noin 400 metrin syvyinen sekä luonnonpuiston kohdilla 2-5 kilometrin levyinen kanjoni. Vaikutelma on ällistyttävä juuri siksi, että olimme ajaneet tänne päästäksemme Oklahoman ja Teksasin alueella vähintään 500 kilometriä täysin tasaisella maalla ja yhtäkkiä edessä oli upea kanjoni. Puolen päivän visiittimme perustella tätä kohdetta suosittelen todella lämpimästi kaikille Route 66 -matkaajille!
Tämän kanjonin tekee mukavaksi se, että viiden dollarin sisäänpääsymaksulla pääsee ajamaan kanjonin reunalta sen pohjalle noin viiden mailin mittaisen lenkin katsellen mitä erilaisempia kivimuodostelmia ja pysähtyen eri taukopaikoille. Kun kyseessä oli lauantai, alueelle oli selvästi tullut runsaan parinkymmenen kilometrin päästä Amarillosta aika runsaasti ihmisiä, kun ainakin aamupäiväksi oli luvattu aurinkoista säätä ja lämmintä runsaat 20 astetta. Kanjonissa vastaan tuli lukuisia pyöräilijöitä, ja erimittaisilla vaellusreiteillä liikkui ihmisiä – osa vain lyhyesti tieltä poiketen, osa kävellen esimerkiksi runsaan kuuden kilometrin lenkin nähdäkseen koko kanjonin tunnetuimman kivimuodostelman “Lighthouse”. Meille riitti yli 25 asteen lämmössä vähempi, malliksi ohessa kuva erään huipun “kasvokokoelmasta”.
Palo Duro Canyon on Grand Canyonin tapaan joen ja lukuisten purojen vuosimiljoonien aikana kaivertama kanjoni, jonka pohjalla edelleen virtaa joki. Joen vuoksi autolla ajossa voi tulla eteen Jo tavallisella ajokierroksella jouduimme ylittämään parinkymmenen sentin syvyisen joenuoman, mutta kunnon sateen sattuessa joki voi nousta äkisti ja matkasuunnitelmasi meni täysi uusiksi. Tielle ei ole rakennettu siltoja, mutta pieni joki on ylitettävä lenkillä viisi kertaa. Turhien ja uhkarohkeiden ylitysyritysten välttämiseksi joenylityspaikkoihin on asetettu myös mittatikut, jotka osoittavat veden syvyyden. Meidän käydessämme alue oli erittäin kuivaa ja kuvan syvimmässä ylityskohdassa vettä oli vain noin 15-20 senttimetriä, joten siitä uskalsi mennä yli. Sateisempana aikana on syytä kuitenkin olla varuillaan kanjonin pohjalla liikkuessaan.
High Plains -alueella olemme jo tottuneet siihen, että paikallisten autoista varmaankin noin puolet on neliovisia ja nelivetoisia järeitä pickupeja. Jopa kaupungeissa näitä autoja näkee paljon, vaikka enemmän ne lienevät tositarpeeseen farmareille ja Texasissa karjankasvattajille kuljettaessaan erilaisia tarvikkeita valtavankokoisilla tiloillaan. Mutta sopii tällainen ajoneuvo myös erinomaisesti matkailuvaunun vetoon oheisen mallin mukaan. Jos aikataulu sallii, yöpyminen jollakin Palo Duro Canyonin campinginalueella on varmasti kirkkaana yönä upea kokemus: tähtitaivas näkyy tällä varmasti hienona, kun kaupunkien valot eivät haittaa. Meillä tuohon ei valitettavasti ollut aikaa, eikä edes välineitä mukana.
Kanjonin pohjalla juttelimme erään karavaanarin kanssa ja hän ihmetteli lähes tyynessä säässä, missä luvattu hurja tuuli on. No, meidän visiittimme loppuessa vähän puolenpäivän jälkeen tuota ei enää tarvinnut kysellä. Jo kanjonin reunalla tuuli todella kovaa, taivas alkoi vetää pilveen ja Canyonin kaupunkiin vain vartin ajettuamme ilma oli täynnä pölyä ja suorastaan hiekkaa. On todella helppo uskoa niin Texas Pandhadle-alueen kuin Oklahomankin lempinimi “Dust Bowl” – hiekkapöly ei ulkona liikkuessa ole todellakaan nautinto ja voi pahimmillaan tuhota myös sadot. Valitettavasti mikään valokuva ei ainakaan vielä tässä vaiheessa pysty osoittamaan ilmiön äkillisyyttä ja rajuutta, videolle sain napattua vähän selvempiä todisteita.
Joka tapauksessa Palo Duro Canyon on hieno ja yllättävä kanjoni, jota Route 66 -matkailijan kannattaa ilman muuta käydä katsomassa. Aikaa on varattava vähintään puoli päivää ja jos kanjonissa haluaa patikoida tai pyöräillä, koko päivä menee varmasti.
