Helsingin Vuosaaren alueella sijaitseva Mustavuori on yksi Helsingin Sanomien suosittelemista vähemmän tunnetuista luontoalueista. Vuorelle ja sitä osin ympäröivälle luonnonsuojelualueelle pääsee helposti ja Vartiohajusta itään kulkevan vanhan Porvoontien (tie numero 170, nyt nimitetty Itäväyläksi) vieressä on “vuoren” juuressa ja aivan tien vieressä pysäköintipaikka autolla tulijoita varten. Myös Kehä III menee miltei Mustavuoren vierestä kohti Vuosaaren satamaa, siitä vain suunta länteen tietä 170 ja heti pellon jälkeen on tien eteläpuolella tuo pysäköintipaikka. Me tulimme alueelle sunnuntaina 20.5.2018 tuota reittiä, ja olimme jo poikenneet lahden toisella puolella olevalle Kasakalliolle.
Mustavuoren aluella on osittain suojeltu ja luonnonsuojelualuetta, jossa sijaitsee Mustavuoren lehto ja Porvarinlahden alueen vesilintujen pesimäalueet. Lehtoa pidetään yhtenä pääkaupunkiseudun hienoimmista ja upeahan se.
Erityisen poikkeavaksi Mustavuoren tekee sen sadan vuoden takainen historia. Silloin Helsingin suojaksi rakennettiin koko kaupungin ympäröivä linnoitusverkosto, jossa sijaitsi juoksuhautojen lisäksi bunkkereita ja tykkiasemia. Mustavuoren laelta näkee kauas ja oli tietysti luonnollista sijoittaa sinne järeää tykistöä. Tätä varten laelle johtaa kahdesta suunnasta vanha tykkitie – siis hiekkatie, joka on päällystetty luonnosta löytyvillä kivillä kantamaan raskaat tykit. Huipulla on kallioon tehty muutaman kymmenen metrin mittainen ja katoltaan monta metriä paksu luola, todennäköisesti tykkien ammusvarastoksi ja tykkimiesten suojaksi. Onneksi noita vanhoja juoksuhautoja, bunkkereita tai tykkejä ei koskaan tarvittu.
Kiersimme koko vuoren ympäri laen kautta ja itäpuolella metsä näytti erään kapeahkon polun ympärillä suorastaan aarnimetsältä: kaatuneita puita ei ole muuten raivattu kuin katkomalla ne polkujen kohdalta. Alueella olevat juoksuhaudat ovat vähitellen muuttumassa luonnoksi, kun niidenkään päälle kaatuneita puita ei poisteta.
Alueen eteläpuolella vuoren pääosin havupuista muodostuva metsä muuttuu lehtipuiksi ja tuossa suunnassa polun varrelta löytyi myös vanha kaivo tai kunnostettu lähde sekä hienosti maasta nousevia lämpimän toukokuun tuottamia saniaisia.
Tämä on todellakin monipuolinen ja mielenkiintoinen sekä suhteellisen pienellä alueella sijaitse luontokohde, jollaista ei Helsingissä vain muutaman sadan metrin päässä kerrostaloista uskoisi näkevänsä. Alla muutamia kuvia alueen nähtävyyksistä.
Mustavuori sijaitsee pääosin Porvarinlahden molemmin puolin olevan luonnonsuojelualueen pohjoispuolella.
Mustavuoren satavuotisten linnoitusten luonnetta osoittavat vuoren laelle nousevat tykkitiet. Nehän erottaa tavallisista poluista luonnonkivillä tehdystä kiveyksestä, jota tarvittiin painavia tykkejä varten.
Mustavuoren yksi nähtävyys ovat llinnoitukset, joita tehtiin satakunta vuotta sitten ympäröimään Helsinkiä. Juoksuhautoja ei koskaan käytetty, mutta näkyvillä ne ovat Mustavuorellakin.
Aivan Mustavuoren laella olevaan kallion louhittuun luolaan täytyy vähän laskeutua.
Mustavuoren huipulle tehtiin linnoitusten yhteydessä varsin suuri luola, jota ilmeisesti käytettiin tykistön ammusvarastona ja ehkä miesten suojana.
Luolan sisäänmenoaukkoihin pääsemiseksi on louhittu kallioon syvät kulkuväylät - kuvan väylästä sisään ei tosin saa mennä.
Ympäri Mustavuorta on kaivettu juoksuhautoja, joiden on annettu käyttämättöminä vähitellen painua luontoon.
Vuorta kierrettäessä yhden polun varresta löytyy tukeilla tuettu neliömäinen vesiallas lähellä isoa ojaa. Ehkä tämä on lähde, josta on saatu juomavettä?
Suuri osa Mustavuoren metsästä on pyritty säilyttämään luonnontilassa, eräänlaisena aarniometsänä.
Mustavuoren huipulta etelään löytyy hieno lehtoalue, jonka reunamilla saniaiset ovat juuri nousemassa.
