Jos Route 66 ei St Louisissa oikeastaan ollenkaan näy, niin sitäkin enemmän entinen 66-tie ja sen nähtävyydet ovat esillä matkan jatkuessa länteen. Parinkymmenen minuutin päässä kaupungista on ensimmäinen erikoisuus, Route 66 State Park, jossa on vierailijakeskus ja siellä meille antoi vinkkejä mukava emäntä kertoen tarinoita reillä eteenpäin – kiitokset siitä hänelle! Route 66 State Park ei sinänsä ole kummoinen nähtävyys, vaikka sieltä nappasinkin kuvan aidosta entisestä ja nyt suljetusta Route 66 -sillasta. Paikan erikoisuus on historia, sillä tämä puistoalue tunnettiin 66-tien loiston aikoina nimellä Times Beach, jonne suuret määrät St Louisin työläisiä pakeni kesällä vilvoittelemaan ja rakentamaan itselleen vapaa-ajan mökkejä. Paikka osoittautui kaivostoiminnan vuoksi kuitenkin myrkylliseksi, ja sillan alla juokseva Meramec-joki tuppaa tulvimaan eli koko alue on tulva-aluetta. Vuonna 1982 kaikki noin 2 000 asukasta määrättiin muuttamaan pois ja valtio ryhtyi kunnostustöihin, jotka päättyivät vasta 1999. Viimeksi joki on tulvinut sillalle neljä vuotta sitten. Aika surullinen tarina tämä, vai mitä.
Vähän matkaa länteen on yksi koko 66-tien eniten tienvarsilla mainoistetuista paikoista eli Meramec Caverns, eikä turhaan. Kyseessä on valtavan upea, viisikerroksinen ja koko pituudeltaan 30 kilometriä pitkä luolasto ja sen sisällä kulkeva joki. Näitä luolia Jesse James jengeineen piti piilopaikkaanaan. Tuo piilopaikka on kuitenkin aika pieni juttu verrattuna itse luoliin. Oheinen kuva on luolan alueelta, jossa kalkkikivestä on muodostunut hienoja urkumaisia rakenteita, sillä tämä osa alueesta on ollut joskus pitkään täysin veden peitossa. Tätä kohdetta suosittelen todella, vaikka tienvarsimainokset tuntuvatkin aika naiveilta.
Luolien jälkeen ajattelimme poiketa Route 66:lta käydäksemme hiukan vaatetäydennyksiä tekemässä St Lousin Premium Outlet Mallissa, joka sijaitsee lähes 300 kilometrin päässä St Lousisista Osage Beachissa. Matka osoittautui melkoiseksi maaseutukiertueeksi, sillä I-44:ltä tuonne suuntaan menevä pienempi pääväylä oli poikki ja jouduimme tunnin kiertelemään todella pieniä teitä pitkin päästäksemme lähes samaan paikkaan takaisin, kuin mistä kierto alkoi. Piti vain luottaa kiertoon, vaikka navigaattori yritti ajattaa takaisin kiertotien alkuun; onneksi pääsimme lopulta aiotulle tielle ja navigaattorin opastuksella myös ostoksille.
Yövyimme tällä kertaa Best Westernin Route 66 Rail Haven motellissa Springfieldissä Missourissa ja tämä paikka osoittautui aivan mainioksi. Motelli on saanut palkintoja niin palvelustaan kuin siisteydestäänkin, sekä paikan Yhdysvaltain historiallisten paikkojen luettelossa. Huoneet on hienosti kalustettu, ne ovat siistejä, sängyt mainioita, aamiainen monipuolisempi kuin muissa käyttämissämme BW-hotelleissa ja hintakin on yksi kaikkein edullisimmista. Ei ihme, että Elvis Presleykin yöpyi tuossa paikassa toukokuun 18. vuonna 1956 äitinsä kanssa. Vahinko vain, että tässä Springfieldin kaupungissa ei oikein riitä nähtävää, että olisi viitsinyt mukavassa motellissa viipyä pitempään.
Lyhimmän osuuden Route 66 -tie käy Kansasissa, alkuperäistä tietä siellä oli vain noin 20 kilometriä, eikä Interstate 44 poikkea ollenkaan Kansasiin. Mutta pitihän tietysti käväistä tuossakin osassa tietä, ja aika erikoinen, vanha kaivoskaupunki Galena olikin kuin suoraan vanhoista lännenleffoista. Kaikki isommat “villin lännen” tyyliset talot ovat pääkadulla, joka oli aikanaan Route 66 -tietä, ja vieläkin siitä kulkee valtatie US-66. Varsinaisia isoja nähtävyyksiä kaupungissa ei ole, joten sen voi kuitata hyvin nopeasti katsotuksi.
Ehkä kaikkein kummallisin vanhan “Äititien” nähtävyyksisä on varmaankin Totem Pole Park Foylin pikkukapungissa, tai oikeastaan sen laitamilla. Tuo puisto tunnetaan maailman korkeimmaksi väitetystä, 27-metrisestä totemipaalusta, jonka sai yhdentoista vuoden urakan jälkeen valmiiksi vuonna 1948 nykyisin ite-taitelijaksi varmasti tituleerattava viulunrakentaja Ed Galloway. Paikalla on muita yhtä kummallisia taideteoksia, ja sen alue on tarkoitettu piknik-paikaksi. Paikka on vähän hankala löytää, varmimmin sen löytää ajamalla US-66 -tietä Foyilin keskustaan ja etsimällä pienehkön tienviitan, joka osoittaa neljän mailin päässä olevaan paikkaan.
Meille nykysuomalaisille Will Rogers ei varmaankaan ole erityisemmin tunnettu, mutta amerikkalaisille ja varsinkin Route 66-tielle hänen vaikutuksensa on ollut todella suuri. Will teki eläessään töitä ensin New Yorkissa Zigfried Follies -varieteeryhmässä, toimi koluministina ja sen jälkeen esiintyi kymmenissä länkkäreissä, kirjoitti kirjoja ja laukoi monia tunnetuksi tulleita viisauksiaan. Hänen hautansa on kotikaupungissaan Claremoressa Oklahomassa. Haudan ympärille on rakennettu Will Rogers Memorial ja hänen nimeään kantava museo – vieressä on samoin hänen nimeään kantava yliopisto. Will vaikutti aikanaan suuresti siihen, että Route 66 ylipäätään syntyi, minkä vuoksi myös Oklahoman puolella tämän tien nimenä on Will Rogers Memorial Highway.
Käytännössä miltei Tulsassa, Catoonan pikkukaupungissa on melkein edellä mainitun toteemin kanssa kummallisimmasta 66-tien nähtävyyksistä kilpailee The Blue Whale. Tämä sininen valas on tehty alkuaan uimalaituriksi, sillä valaan pyrstöstä voi hypätä ehkä noin kolmen metrin korkeudelta lampeen. Teos on osa puistoa, jota ei ole 66-tieltä aivan helppo havaita, mutta paikan löytää varmasti kyselemällä catoonalaisilta.
Tästä jutusta tuli tavallista pitempi, kun nuo edellä mainitut maaseutuseikkailut tekivät käytännössä mahdottomaksi kirjoitella juttua eilen. Siitä syystä asettelin kuvatkin pieniksi, mutta ne näkyvät isompina klikkaamalla kuvista.
