Illinois ja mukavat pysähdykset Route 66 -nähtävyyksissä

Matka jatkui tänään Illinoisin osavaltion pääkaupungista Springfieldistä kohti Saint Louisia Missourissa, Missisippi-joen rannalla. Kun matka näiden kaupunkien välillä on alle 200 kilometriä ja sääkin suosi, oli mukava pongailla nähtävyyksiä Route 66:n varrelta. Ainakin tämän “Äititien” (am. Mother Road) ensimmäisen osavaltion puolella niitä tosiaan on, mutta tässä jutussa vain muutamia kokemiamme. Ohitimme esimerkiksi jokseenkin kaikki Springfieldin suorastaan tuputtamat Abraham Lincolniin liittyvät nähtävyydet ja valitsimme matkan varrelta vain kaksi kohdetta. Yksi on maailmankuulun arkkitehti Frank Lloyd Wrightin suunnitteleman Dana-Thomas preeriatalo. Toinen ja automatkaajan kannalta hauska on sunnuntaisin valitettavasti ovensa kiinni pitävä Shea’s Gas Station Museum. Kuvia pystyi kuitenkin napsimaan, ja kuten oheisesta kuvasta näkee, tämä yli 50 vuotta Route 66:n aikana toiminut bensa-asema on saanut ympärilleen kaikenlaista vanhaa autoiluun liittyvää.

Seuraava pysähdyspaikka oli Lichfieldin pikkukaupungissa, jossa sijaitseva Ariston Cafe on yksi parhaista Route 66-ravintoloista ja tarjoaa yhä erinomaista ruokaa; meidän matkapäivänämme sunnuntaina monipuolisen, aitoamerikkalaisen puhvetin. Tämä ravintola on yhtenä harvoista luokiteltu vuonna 2005 Yhdysvaltain historiallisten paikkojen luetteloon. Näin siis heti toisena päivänä peräkkäin saimme yhden parhaista aterioistamme tähän asti kahden viikon matkallamme.

Kunnon lounaan jälkeen oli sopivasti aikaa ajella pitkin vanhaa Route 66:tta kohti Mount Oliven pikkukaupunkia, jolla on muuten varsin mielenkiintoinen entisen hiilikaivoskapungin historia. Litchfieldin ja Mt. Oliven välillä Old Route 66 on tavallinen kaksikaistainen tie, mutta kuten kuvasta näkyy, myös ajettava osuus tiestä on suhteellisen huonossa kunnossa. Paikoin ihan vieressä kulkeva I-55 tarjoaa paremman nopeuden ja ajomukavuuden sekä ihan samat maisemat.

Mount Olivessakin on useita Route 66-nähtävyyksiä, mutta tunnetuin on varmaankin paikkakkunnan yhteisin ponnistuksin kunnostettu, koko vanhan tien vanhin säilynyt bensa-asema, Soulbys’s Service Station. Vaikka noista vanhoista pumpuista ei enää bensaa jaellakaan, asema näyttää kyllä hienolta – tuollaisia ei Suomessa liiemmin ollut 1920-luvulla!

Tähän asti ehkä yllättävin nähtävyys osui kohdallemme pikkuruisen Collinsvillen alueella vähän ennen Missisippi-jokea. Siellä oleva Cahokia Mounds on UNESCO:n maailmanperintökohde, jolla on todella poikkeuksellinen historiallinen tausta. En olisi itse osannut nimittäin aavistaakaan, että Pohjois-Amerikankin intiaanit ovat pitäneet yllä korkeakulttuuria vuodesta 1150 alkaen. “Moundsit” ovat tuolloisten cahokia-intiaanien rakentamia pyramidintapaisia rakennuksia, joista kuvassa olevalle suurimmalle nousee noin 150 portaan rappuset. Tällä alueella on 1300-luvulla ollut intiaanien kaupunki, joka oli silloista Lontoota suurempi! Pohjois-Amerikassa ei ole mitään vastaavaa historiallista rakennelmaa Meksikosta pohjoiseen.