Amarillon jälkeen seuraavaan kohteeseen Santa Fe:hen ennustettiin iskevän talvimyrsky Brutuksen pakkasineen ja lumisateineen. Kesärenkaisella autolla sinne meno ennen olisi turha riski, joten päätimmekin ottaa rennosti ja ajaa hissukseen Canyoniin, jossa vietämme yhden sijasta kaksi päivää. Maisemat jo Oklahomassa ovat hyvin tasaiset ja osavaltiossa tuulee erään paikallisen kertoman mukaan “joka päivä”, ja tuuli on aika kovaakin.
Texasissa maisema on vieläkin tasaisempaa ja ajo koko Texas Panhandlen (Teksasin pannunkahva, minkä kartasta ymmärtää helposti) alueella on lähes täysin puutonta, tasaista lakeutta, karjan laitumien ja joidenkin viljelykasvien aluetta. Tällä pätkällä Route 66:lla ei ole oikeastaan mitään muita merkittävämpiä kaupunkeja kuin Amarillo. Matkalle jäi muuttuneen suunnitelman vuoksi kohtuullisesti aikaa piipahtaa katsastamaan yhtä koko Route 66:n olennaisimmista kohteista, National Route 66 Museumia, joka sijaitsee Elk Cityssä Oklahomassa. Tämä museo on todellinen “must” 66-tietä ja sen historiaa etsivälle, ja poikkeaa edukseen monista pienemmistä museoista. Alue sisältää kolme erillistä museota (Route 66, Old Town Museum ja Ranch Museum) sekä kokonaista vanhaa lännen kaupungin esittävän ulkoilma-alueen.
National Route 66 Museum on hieno museo, jossa on esillä paitsi reitin historiikkia (myös 15-minuuttisen elokuvan muodossa), useita eri aikakausien autoja ja moottoripyöriä sekä monia esimerkkejä erilaisista palveluista reitin varrella. John Steinbeckin kirja “Vihan hedelmät” liittyy olennaisesti Route 66:n historiaan, siinähän kerrotaan, miten suuren laman aikaan 1930-luvun alussa Oklahomassa sato tärväytyi kuumuuteen ja hiekkatuuleen useampana vuonna, minkä seurauksena maanviljelijöiden oli pakko lähteä etsimään 66-tietä länteen parempia elämisen mahdollisuuksista. Kirjan filmatisoinnissa Henry Fordin esittämän maanviljelijän auton kopio on museossa esillä monen muun kulkuneuvon ohessa. Moni motoristi varmasti haluaisi kokea Route 66:n joko vanhan upean Indian -pyörän tai Harley Davidsonin ohjaimissa.
Old Town Museum on rakennettu lahjoituksena saadun kokonaisen vanhan talon sisään. Esillä on paitsi entisaikojen asumiseen kuuluvia huoneita ja tavaroita, myös rodemuseo – ja naisia varten tietysti kauneushoitola 66-tien loiston ajoilta. Ehkä joku tämän jutun naispuolisista lukijoista olisi kiinnostunut kokeilemaan oheisenkaltaista permanentin ottoa? Minusta se näyttää aika hurjalta 🙂
Texasin puolella pienessä, oikeastaan olemattomassa ja täysin kauhtuneessa McLeanin kaupungissa on nähtävänä vanhin Route 66:n ajoilta peräisin oleava ja hienosti restauroitu Phillips 66 Petroleumin huoltoasema. Tässä kaupungissa ei todellakaan ole muuta nähtävää, ellei sitten halua vain kokea vanhan 66-tien ajoa.
Vähän ennen Amarilloa ei voi olla huomaamatta tien varrella kahta erikoista Route 66 -nähtävyyttä. Jo kymmenen kilometriä ennen pientä Groomin kaupunkia näkyy omituinen kalteva vanhan vesitorin – kaiketi Texasin erikoinen halu kilpailla Pisan tornin kanssa 🙂 Jo vähän aikaisemmin horisontissa näkyy risti, joka olikin aikanaan 67-metrisenä maailman korkein, nyt vasta toiseksi korkein. Tämä on taas osoitus siitä, miten kaikki on suurta Amerikassa ja varsinkin Texasissa, kun vielä huomaa, että risti on pystytetty todella pienen Groomin kaupungin laidalle keskelle lakeutta. Pystytyksestä on vastannut ristin vierelle matalan kirkkorakennuksenkin pystyttänyt paikallinen baptistiseurakunta. Kyllä tälle Seinäjoen Lakeuden Risti ainakin kokonsa puolesta häviää.
