Yhtenä ensimmäisistä päivistämme Palm Springsissä istuimme patiollamme ja ihmettelimme, mikä ihmeen lasipallo roikkui appelsiinipuusta. Sitten jotenkin sytytti – kiitoksia viime vuoden visiitin Indian Canyonsiin – kyseessä on kolibrien syöttölaite. Sitten etsimmekin laitteeseen tarvittavaa “nektaria” ja lopulta sitä löytyi Walmartista. Syöttölaite pitää pestä vähintään viikoittain, eikä tätä oltu selvästikään käytetty aikoihin, joten pesuun meni aikaa pulloharjan kanssa. Mutta nyt laite on valmiina ja linnut ilmestyvät lämpiminä päivinä jo auringonnousun aikaan lipomaan pitkään nokkaansa tuota nektaria.
Kolibri syö kuumana päivän painonsa verran hyönteisiä, mettä ja tällaista nektaria, joka on lähinnä vettä. Syy kovaan energiantarpeeseen on linnun lento. Linnun siivet nimittäin lyövät 12-80-150 kertaa sekunnissa riippuen kolibrin koosta ja lennon vaiheesta. Suuri siipien lyöntinopeus tuottaa selvästi kuuluvan hyrinän – siitä englanninkielinen nimi “hummingbird” eli “huminalintu”. Pienten kolibrien siipiä käytännössä silmällä erota, ja nopeus voi olla yli 50 kilometriä tunnissa, joten valokuvaamisessakin on omat ongelmansa. Oheisessa kuvassa keholtaan sormeni kokoinen kolibri (ilmeisesti naispuolinen mustaposkikolibri) lentää taaksepäin syöttölaitteellamme, kuvan nappasin valotusnopeudella 1/500 sekuntia. Todella kiehtovia lintuja, joita on mukava seurata iltapäiväkahvin aikaan.
Lisäsin juttuun vielä pienen videopätkän näistä kiehtovista linnuista, näet sen alla:
Palm Springs on laaksossa, jota ympäröi oikeastaan neljä vuoristoa. Ihan kaupungin vieressä on San Jacinto -vuoristo ja niiden jatkona Santa Rosa -vuoret. Laakson vastakkaisella puolella on Little San Bernadino -vuoristo ja laakson perällä Los Angelesin suunnassa näkyy myös San Bernadino -vuoristo. Tämän kiitospäiväviikon alkupuolella lähdimme autoilemaan Santa Rosa -vuorille, kun päivä oli lämmin ja aurinkoinen – korkeimmalla huipulla näkyi silti vielä muutama päivä aikaisemmin satanutta lunta. Laaksosta Palm Desertin kohdalta lähtee highway 74 yli noiden vuorten ja melko pian serpentiinitien alettua tien sivussa on pysähdyspaikka, josta on hienot näkymät Coachella-laaksoon. Tuolla satuimme näkemään myös vuorilla eläviä paksusarvilampaita ja vähän ylempänä vuorilla toisella näköalapaikalla kohdalle osui oheisessa kuvassa näkyvä luonnon muovaama kivikoira 🙂 Jos highwayta olisi jatkanut vuorten toiselle puolelle, edessä olisi pian ollut San Diego.
Kiitospäivä ei Palm Springsissä meidän asuinalueellamme tai sen lähistöllä näkynyt juuri mitenkään. Isoin ero oli se, että asuinalueemme vieressä kulkevan 111-tien eli Palm Canyon Drive -kadun toiselta puolelta nousevilla vuorilla liikkui Kiitospäivän aamuna ihmisiä normaalipäiviä paljon enemmän myös perheinä. Me nousimme noille vuorille vakiokauppamme Vonsin vierestä kävelyretkelle, mikä tosiaan kannatti: näkymät kaupunkiin ja laakson olivat jo ensimmäisiltä kukkuloilta mainiot. Oheisessa kuvassa on näkymä yli Palm Springsin kohti San Bernadino -vuoria. Oma asuinalueemme Canyon Sands on ihan kuvan vasemmassa laidassa ja sen tunnistaa punaisista harjakatoista. Kaupungin viheralueen takana näkyy osa Los Angelesin suunnasta laakson tulevaan solaan rakennetusta valtavasta tuulimyllypuistosta, jossa on nykyisin “vain” 4 000 tuulimyllyä. Ekologinen sähkötuotanto on tällä siis tosi iso juttu, monissa taloissa näkee katon peittäviä aurinkokennostoja.
Black Fridayna päätimme lähteä ensimmäistä kertaa kunnolla tutkimaan Palm Springsin keskustaa – myös nähdäksemme, näkyikö tämä alennuskauden alkupäivä siellä mitenkään. Eipä juuri näkynyt, ihmisiä oli ehkä liikkeellä tavallista viikonloppupäivää enemmän, mutta ei muuten. Yksi syy tähän on se, että täällä keskusta muodostuu pääosin pienistä rakennuksista, joissa toimii pienyrittäjien kauppoja ja ravintoloita. Yleiskuva on meidän mielestämme keskustassa mukava, kun joukossa on tänä vuonna 75-vuotisjuhliaan viettävän kaupungin vanhimpia rakennuksia ja tietysti palmut reunustavat kaikkia katuja. Keskustan selvästi näkyvin juttu on kuitenkin oheisen kuvan Marilyn Forever. Tuo lähes kymmenmetrinen patsas pystytettiin alunperin Chicagoon Michigan Avenuelle, mistä se siirrettiin Palm Springsiin toukokuussa 2012. Marilyn on kaupungin merkkihenkilö, sillä hänet “löydettiin” nimenomaan täällä ja 1960-luvun alussa hän myös asui kaupungissa. Patsaasta lisää juttua tästä linkistä.
