Heinäkuun neljäntenä päivänä 2018 oli vaihteeksi aurinkoista vieraillessamme Savonlinnan seudulla, joten oli oikein sopivaa lähteä tutustumaan Koloveden kansallispuistoon. Tämä kansallispuisto ei ole kävijämääriltään suuri, mutta sen sijainti Saimaan alueella ja saimaannorppien tiheimmällä esiintymisalueella on tärkeä syy tutustua tähän alueeseen. Heti alkuun on syytä todeta, että suurin osa Koloveden maa-alueesta on saaria, joihin pääsee vain omalla kanootilla tai uiden. Kanootin saa vesille ainakin Kirkkorannan parkkipaikalta.
Kolovedellä ei ole oikeastaan kuin yksi selkeästi merkitty kävelylenkki, luontopolku, joka lähtee Nahkiaissalon parkkipaikalta ja palaa sinne takaisin. Toinen luontopolku on edestakaisin käveltävä reitti Mäntysalossa, jonne pääse vain vesitse. Koska käytössämme oli vain jalat ja menimme autolla, Nahkiaissalo oli oikeastaan ainoa vaihtoehto.
Nahkiaissalon luontopolku vie Käköveden rantaan jossa on lenkiltä lyhyt edestakainen kävelyt Lohilahden tulenteko- ja yöpymispaikalle. Lohilahdessa on lavetti neljälle teltalle, puuvaja ja laituri kanootilla tuloa helpottamassa. Vaikka lenkin ilmoitettu pituus on vain 3,3 kilometriä, kävelyyn voi kulua pari tuntia pysähdyksineen, sillä polku on suurelta osin kapea kivikoissa ja juurakoissa ylös-alas kulkeva ja siten kohtalaisen vaativa. Itselläni oli käytössä kännykässä Sports Tracker -sovellus, jonka “matkamittari” ottaa huomioon myös korkeusvaihtelut ja silloin kävelyretken pituudeksi tuli 4,7 kilometriä ihan vain polkuja pitkin.
Nahkiaissalon luontoreitin alkupuoli kulkee vaihtelevassa, paikoin hyvinkin kivikkoisena polkuna ylös ja alas aika lailla kuusipainotteisessa metsässä. Järven rannassa tulee vastaan lehtipuita ja polku tasoittuu hiukan. Kuulin järveltä yhden “oink”-äänen, mutta en kuitenkaan onnistunut saimaannorppaa näkemään – täällä niitä kuitenkin on. Lohilahden tulentekopaikalla tapasimme kaksi teltassa yöpynyttä ihmistä, jotka olivat tulleet paikalle kanootilla ja odottivat matalapainetta kalansaaliiden toivossa 😉 Hyvin varustettu on paikka ja sinne pääsee maihinkin helposti kanootista, kun paikalla on myös uimiseen hyvin sopiva tukeva laituri.
Lohilahdesta takaisin luontopolulle toista reittiä takaisin parkkipaikalle alkaa melko jyrkkä muutaman kymmenen metrin nousu, jossa on syytä olla tarkkana, koska risteileviä polkujakin on ja varsinaisen luontopolun puihin tehdyt merkinnät eivät joka kohdassa ihan helposti huomattavia mutkittelun vuoksi. Edellispäivinä oli tuullut kovasti ja muutama puu oli kaatunut polkun poikki – iso kuusi oli pakko kavuta yli. Nuo telttailijat kertoivat jutelleensa jonkin Koloveden hoitajan kanssa, joka kertoi ettei sinne ole helppoa saada puistonhoitajaa – ehkä siksi noita polkuja ei ollut vielä raivattu auki.
Kolovesi osoittautui todella upeaksi ja rauhalliseksi paikaksi. Olisi ollut mukava päästä myös vesille ja alueen suuriin saariin pistäytymään, mutta valitettavasti välineet puuttuivat. Ehkä tuo onnistuu joskus tulevaisuudessa. Polkuja kulkevillekin suosittelen juuri tätä kansallispuistoa monipuolisesta järviluonnosta ja vaihtelevista metsistä kiinnostuneille.
Ainoa selkeästi Koloveden karttoihin merkitty kävelylenkki - luontopolku - lähtee Nahkiaissalon parkkipaikalta ja palaa sinne takaisin. Muitakin polkuja on, mutta monet siirtyvät vesistöjä pitkin vaikkapa kanootilla.
Luontopolku on luokiteltu vaativaksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että polut ovat kapeita ja matkalla on paljon kivikkoja sekä puiden juuria. Polun alkupään yhdessä notkelmassa silmään pisti tämä upea jäkälikkö.
Luontopolku vie Käköveden rantaan ja näillä paikkeilla lahdelta kuului yhden kerran "oink" - norppa se saattoi olla, vaikka emme sitä nähneetkään. Koloveden alueellahan norppia on enemmän kuin missään muualla.
Luontopolku kulkee edestakaisin Lohilahden tulentekopaikalle, jonne pääsee Nahkiaissalmelta lähtevän polun lisäksi helposti vaikkapa kanootilla.
Kanootilla on helppo tulla Lohilahteen, kun siellä on oikein hyvä laiturikin.
Lohilahdessa oli yöpymässä pari ihmistä Turun suunnalta, olivat tulleet kanootilla Kirkkorannan parkkipaikalta ja odottivat kalastuskokemuksia.
Käyntiämme edeltävinä päivinä oli ollut kovia tuulia, joiden seuraukset näkyivät myös luontopolulla. Parissa kohtaa puu oli aivan äskettäin kaatunut poikki kapean polun, mikä johti joko kiipeilyihin puiden yli tai kiertoreitin etsintään. Tällaiset esteetkin tekevät polusta vaativan.
Luontopolun vierestä ennen kallioisen mäen laelle nousua näkyi aika isokokoinen siirtolohkare - se kuvaa hyvin aluee luonnetta.
Lohilahden jälkeen edessä on melkoisen jyrkkä nousu kallioille, joista pilkottaa käkövesi.
Metsän annetaan Kolovedellä uudistaa itseään luonnollisella tavalla ja tässä malliksi ison puun viimeinen vaihe.
Nahkiaissalon parkkipaikalla on varsin suuri opastaulu kertomassa alueesta ja sen mahdollisuuksista.
