Matka vaimoni kanssa maailman ympäri vuonna 2002 lähti liikkeelle siitä, että Australia kiinnosti meitä varsinaisena kohteena. Erityisesti mietimme matkustamista koilliskolkassa olevaan Queenslandiin, josta on lyhyt matka myös Isolle Valliriutalle. Alla on kuvakertomus tästä matkasta – kuvien laatu ei ole ihan samaa tasoa kuin tämän sivuston kuvissa yleensä, koska nämä kuvat on skannattu pokkarikameralla otetuista valokuvista:
long-barissa-rafflesissa-singaporessa
Ensimmäiset laskelmat osoittivat, että pelkät lentoajat Queenslandiin koneenvaihtoineen veisivät vähintään täyden vuorokauden lentämällä Aasian kautta. Toisaalta paluu esimerkiksi Yhdysvaltojen kautta ei sieltä montaa tuntia enempää kestäisi, ja niin ryhdyimme miettimään maailmanympärimatkaa. Laskimme, että noin viikon lomailu Australiassa tarkoittaisi ilman välipysähdyksiäkin käytännössä kahden viikon matkaa, joten otimme saman tien kolmannen viikon mukaan ja katsoimme sopivaksi käydä myös Uudessa Seelannissa – sehän on Suomesta katsoen kaukaisin isompi maa, jonne voi mennä. Näiden kahden kohteen lisäksi tuli pari muutaman päivän mittaista välipysäkkiä alkuun Singaporessa ja lopussa Los Angelesissa, joten alustava matkasuunnitelma oli valmis. Yksityiskohdat viimeisteltiin Aktiv-Resorissa muun muassa valikoiden kuhunkin kohteeseen neljän tai viiden tähden hotellin, lennot olivat OneWorld-yhtiöiden koneilla.
Tuohon aikaan Finnair lensi Singaporeen tekemällä tankkausta varten välilaskun Bangkokiin, joten koko matka-aika Helsingistä oli nelisentoista tuntia. Singaporessa majoituimme kolmeksi yöksi silloin nimellä Meridien Orchard tunnettuun neljän tähden hotelliin, jonka nimi nyt on Concord Hotel Singapore. Hotelli sijaitsee lähellä monia ostoskeskuksia ja shoppailu onkin Singaporen varsinainen juttu, kun käyntimme aikaan vielä oli alennusmyynnit joka puolella. Laskimme jostakin esitteestä, että Singaporessa oli tuohon aikaan 63 ostoskeskusta! Kaupungin nähtävyydet käy aika nopeasti läpi: Chinatown, Sentosan saari tanssivine suihkulähteineen ja orkideapuistoineen sekä tietysti Raffles-hotellin Long Bar, jonka maapähkinöiden peittämä lattia on pakollinen nähtävyys – sekä tietysti siellä syntyneen Singapore Slingin juonti. Meistä kolme päivää meinasi tuntua pitkältä, joten teimme myös puolipäiväretken bussilla Malesian puolelle Johor Bahruun.
Singaporesta lensimme ensin Quantasilla 11 tuntia Brisbaneen Australian itärannikolla ja sielä kahden tunnin lennon Cairnsiin, josta alkoi varsinainen Australian lomamme. Cairnsin lähellä olimme ensin kaksi yötä Kewarra Beach Resortissa ja pääsimme tutustumaan sekä Cairnsiin että sen lähellä olevaan eläintarhaan, josta jäi muistoksi ensimmäiset kuvamme koaloista. Rannalla uintia ei suositeltu runsaiden meduusasiintymien vuoksi, emmekä rannalla paljonkaan noteraanneet tauluja, jotka varoittelivat suolaisen veden krokotiileista – niiden vaarallisuus paljastui seuraavassa kohteessamme Thala Beach Lodgessa ja sieltä tehdyllä jokiretkellä krokotiilien etsimiseen – ja löytyihän niitä! Thala Beach Lodge on muistoissa yksi hienoimmista paikoista, missä olen käynyt: sademetsässä parikilometrisen yksityisen biitsin vieressä oleva bungalowimajoitus, jossa kuutamouinti pienessä uima-altaassamme oli todellinen elämys.
Teimme sieltä myös päiväretken superjulkimoiden huippulomakohteen Port Douglasin kautta Isolle Valliriutalle, jossa snorklailu ja pienoissukellusvenematka keskellä maailman hienoimpia koralleja ja värikkäitä kaloja jokaisen olisi koettava. Lähtömme sieltä oli myös ikimuistoinen, sillä Cairnsiin piti lähteä jo kello kolme aamuyöstä, jolloin taivas oli täysin selkeä – missään muualla en ole nähnyt tähtien loistavan mustalta taivaalta niin upeasti kuin siellä. Australialaisista jäi muutenkin mukava kuva: amerikkalaiseen tyyliin avoimia ihmisiä, joissa ei kuitenkaan ole ollenkaan amerikkalaisille niin tyypillistä mahtailua. Queensland on kertakaikkiaan upea lomakohde!
Queenslandin jälkeen vuorossa oli matka kolmeksi päiväksi Aucklandiin, Uuteen Seelantiin. Vaikka lentomatkat ovat periaatteessa aika lyhyet, aikaa kului toistakymmentä tuntia: ensin autolla pari tuntia Cairnsin kentälle, sieltä parin tunnin lento Brisbaneen, jossa odoteltiin kolme tuntia lentääkseemme vielä kolme ja puoli tuntia. Majoituimme kolmeksi yöksi hotelli Stamford Plazaan, jossa meille tarjottiin pikkusviitti vain 100 paikallisen dollarin lisähintaan – ja se kannatti. Huoneisto oli hotellin ylimmässä kerroksessa ja siitä oli monimetrinen maisemaikkuna suoraan keskustan pilvenpiirtäjäalueella ja näkötornille, iltaisin tosi upea näkymä. Vaikka Auckland sijaitsee Uuden Seelannin pohjoissaaren pohjoisimmassa päässä eli on maan lämpimimpiä osia ja tulimme sikäläiseen kesäaikaan, lämpötila oli illalla satamassa juuri sieltä lähteneen Volvo Ocean Tourin viimeisiä veneitä katsellessa vain 17 astetta – tuntui todella viileältä Queenslandin tropiikin jälkeen. Uudessa Seelannissa ja pelkästään Aucklandin ympäristössä menisi helposti pitempikin aika, me jouduimme tyytymään kaupungin nähtävyyksien lisäksi puolipäivän retkeen kaupungin lähellä olevalle Waiheken saarelle, jossa on maan parhaat punaviiniä tuottavat tilat; yleensähän Uudessa Seelannissa tuotetaan valkoviinejä ilmaston viileyden vuoksi. Hienoja syrah-viinejä, joita ei tuotannon vähäisyyden vuoksi Suomeen tuoda.
Viimeinen matkakohteemme oli Los Angeles, jonne oli suora lento Aucklandista, kestoltaan melkein 12 tuntia – aikamoinen puudutus siis. Lento ylitti päivämäärärajan, minkä ansiosta läksimme 30.1. illalla 19:15 ja olimme samana päivänä perillä 10:05. Vietimme kolme yötä ennakkovalintojen mukaan matkamme hienoimmassa hotellissa, The Beverly Hiltonissa, jossa muun muassa jaetaan vuosittain Oscarit. Hotelli oli kuitenkin pettymys ja selvästi matkan huonoin: pieni huone, josta näkymä suoraan betoniaitaan, ja amerikkalaisten kaupunkihotellien tapaan hintaan ei edes sisältynyt aamiaista. Niinpä ensimmäisen aamiaisen kävimme nauttimassa eräässä kahvilassa Rodeo Drivella, jonne elokuvakaupungin kerma tulee ostoksille Rolls Royceillaan ja Ferrareillaan – niitä näkyikin enemmän kuin missään muualla matkan aikana 🙂 Tuon kadun hienoimpiin myymälöihin pitää muuten varata käyntiaika ja tunnin varaus voi maksaa esimerkiksi tuhat dollaria – sinne menevät siis vain ne, joilla oikeasti on varaa.
Los Angeles on valtavan iso kaupunkialue, noin Uudenmaan kokoinen, ja julkinen liikenne on aika heikkoa.Siellä on siis vuokrattava auto, jolla ajelimmekin Griffith Observatoryn kukkulalle katsomaan yli kaupungin sekä James Deanin kuolinpaikan muistomerkkiä ja tietysti Hollywood-tekstiä kukkuloiden kupeessa. Iltapäivälläkin lämmintä oli hädin tuskin yli 10 astetta, mikä tuntui tosi kylmältä muiden matkakohteiden jälkeen.
Beverly Hillsissä voi käydä vilkaisemassa huippujulkkisten asuntoja ulkoa ja varakkaiden asuntoja on myös meren rannalla Marinan alueella. Pitkät hiekkarannat kuten Venice Beach olivat tuohon aikaan lähes autiot, eikä sinne meriveden kylmyyden vuoksi (kesälläkin todella harvoin yli +20-asteista) juuri uimaan mennä, vaan itseään näyttämään. Los Angelesissa riittäisi tekemistä ja nähtävää pitkäksikin aikaa, me ehdimme tunnettujen paikkojen kuten Walk of Fame, Chinese Theater, Hollywood Bowl, Farmers’ Market ja Santa Monica Pier katselun lisäksi käymään vain puolipäivävisiitillä Universal Studios -teemakylässä tarkistamassa Tappajahain, Psykon ja monien muiden tuttujen elokuvien tekopaikkoja ja -tapoja. Losista lensimme Helsinkiin vaihtaen konetta Lontoossa, jossa olen työnkin vuoksi käynyt varmaan kymmeniä kertoja eli siellä käyntiin ei ollut tarvetta.
