Kävin Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran vuoden 1981 alussa, ja olin New Yorkissa kun Ronald Regan astui ensimmäisen kerran presidentinvirkaan. Jotenkin kuvaavaa Yhdysvalloille on, että valtaosan uutisista tuona päivän kuitenkin kaappasi Iranissa poliittisina panttivankeina olleiden vapautuminen. Alla oleva pieni kuvasarja kertoo maan monipuolisuudesta:
Sittemmin olen käynyt maassa useasti eri puolilla. Rajamuodollisuudet ovat aina hämmästyttäneet, eikä tulija todellakaan tunne itseään tervetulleeksi – ja heti tämän jälkeen ihmiset ovat ainakin valkoihoiselle suomalaiselle erittäin auttavaisia ja ystävällisiä. Loppuvuonna 2012 tein vaimoni kanssa automatkan Atlantin rannoilta Tyynenmeren rannoille käyden yli kymmenessä eri osavaltiossa sekä kymmenillä paikkakunnilla. Kumpanakin talvena 2013/14 ja 2014/15 vietin kolmisen kuukautta Palm Springsissä Kaliforniassa sekä piipahdin lopuksi helmikuussa 2014 Havaijilla – noiden vierailujen linkeistä näet juttusarjan kummastakin.
Muutama eniten vaikuttanut matkakokemus maasta on varmaan paikallaan (vilkaise sivun lopusta myös hiukan pitempi juttu eräästä automatkasta Kaliforniassa ja Nevadassa.
Eräällä matkalla käväisimme vaimoni kanssa ensin Pohjois-Carolinassa Charlotten kaupungissa, ja ihmettelimme miten paljon ylipainoisia ihmisiä Yhdysvalloissa mahtaa olla ja miten tyhjä onkaan viikonloppuna pilvenpiirtäjäkeskusta. Kun tulimme saman matkan päätteeksi San Franciscoon, ero oli aivan uskomaton; paljon ei-amerikkalaisia autoja, selvästi hoikempia ja kansainvälisemmän oloisia ihmisiä, ja kaupunkikin on mitä hienoin “kävelykaupunki”, joita Yhdysvalloissa on hyvin harvassa – itse en ole oikeastaan muita isoja kaupunkeja kuin Bostonin ja New Yorkissa Manhattanin kävelykapungeiksi kokenut.
Hauskanpitoa, viihdettä ja erinomaista ruokaa löytyy maasta aivan liikaa! Las Vegasissa on ehkä maailman hienoimmat show:t (parhaat niistä nimittäin ovat minusta parempia kuin Lontoossa tai New Yorkissa), tietysti tolkuton määrä erilaisia pelaamismahdollisuuksia, ostoskeskuksia, uskomattoman upeita hotelleja ja melkein mitä vain ruokaa edullisista annoksista gourmet-tasolle. Tietysti Manhattan tarjoaa Lontoon ohessa pienellä alueella varmasti enemmän maailmanluokan teatteriesityksiä ja musikaaleja kuin mikään muu kaupunki. Eikä New Yorkin ravintoloiden valikoimaa ja huippujen laatua voittane mikään kaupunki maailmassa.
Luonto on jo Yhdysvaltojen koosta johtuen monipuolista ja upeaa eri puolilla maaata. Minuun on suuren vaikutuksen tehnyt Kalifornian monipuolinen luonto viinitarhoineen – olen tosin käynyt vasta Napa ja Sonoma Valleyn alueella – upeine vuoristoalueineen ja loputtominen hiekkarantoineen. Tv-ohjelmien ja elokuvien perusteella ei heti tulisi mieleen, että Kaliforniassa on suuria punapuumetsiä ja Hearstin linnan läheltä voi rannalta katsoa rauhassa ryhävalaiden matkaa valtameressä. Kaliforniasssa merivesi on tosin San Diegosta pohjoiseen niin kylmää, että ei siellä kauan viihdy. Nevadan autiomaat ovat aivan toisella tavalla vaikuttavia; sen ja naapurivaltio Arizonan välissä kulkeva Grand Canyon taas yksi “pakko nähdä”-luontokohde ainutlaatuisuutensa ja valtavuutensa vuoksi. Ihan toisenlaista luontoa löytyy Appalakkien vuorilta erityisesti ruska-aikaan: väriloisto yli vuorten loka-marraskuussa jatkuu silmänkantamattomiin. Jos ei mistään muusta Yhdysvaltoihin olisikaan vetoa, niin luonto on varmasti käynnin arvoinen: varaa aikaa ja vuokraa auto, niin voit kokea harvinaisia elämyksiä.
Oheiseen karttaan olen merkinnyt edellä olevien valokuvien paikat ja muutaman muun mieleen painuneen paikan:
- Springfield Ohiossa on pikkukaupunki “ei minkään keskellä”, jossa kävin helmikuussa 1998
- Houstonissa Texasissa käväisin pikaisesti juuri, kun tornado oli pyyhkäissyt sen yli ja vienyt mm. eräästä teollisuushallista puolet kuin sirkkelillä sahaten.
- Ashevillen pikkukaupunki Pohjois-Carolinassa “Blue Ridge Mountains”-alueen tyvessä oli upean ruskan peittämänä tosi vaikuttava siellä käydessäni. Noista seuduista sain myös ajomatkasta kiinnostuneilta linkin upealle ajoreitille http://smokymountains.com/drives/cades-cove/ – näiltä luonnonpuiston sivuilta löytyy myös runsaasti vaellusreittejä.
- Käväisin yhdellä matkallani Virginian pikkukaupungissa Jamestownissa, joka on pienestä koostaan huolimatta yksi Yhdysvaltain historian merkkipaikoista ja viehättävän 1700-lukuinen vieläkin.
- Tyttäreni oli eräässä amerikkalaisperheessä viiden viikon kielikurssilla Thousand Oaksissa Kaliforniassa tunnin matkan päässä Los Angelesista; oli mukava viettää itsekin muutama päivä ihan tavallisessa amerikkalaisperheessä.
- San Diegoa monet amerikkalaiset pitävät ilmastoltaan koko maan parhaana: niin ilman kuin merenkin lämpötila on jokseenkin tasaisesti noin 25 astetta ympäri vuoden.
- Palm Springsin alue ja sen sijaintipaikan Coachella-laakson itäpäässä oleva Salton Sea.
Automatkailua Kaliforniassa ja Nevadassa
Vuonna 1995 annoimme pojallemme ylioppilaslahjaksi parin viikon matkan Kaliforniaan ja Nevadaan, ja olihan minun tietysti pakko lähteä kuskiksi heinäkuulle osuneeseen matkaan 😉
- Lensimme Finnairilla suoraan San Franciscoon, eikä meillä ollut varattuna lentojen lisäksi muuta kuin auto eli siitä vain ajamaan ja etsimään majapaikkaa. Mitään hotellien ennakkovarauksia emme tehneet koko matkalla, mutta aina löytyi hotelli tai motelli edullisesti. Eli voin todella suositella eurooppalaistyylistä automatkailua Yhdysvalloissa!
- Matkasimme aluksi rannikkotietä etelään kohti Los Angelesia ja matkalle osui heti ensimmäisenä päivän monta todella upeaa kokemusta: Steinbeckin kirjan “Cannery Row” todellinen sijaintipaikka Monterey, heti sen jälkeen Clint Eastwoodinkin pormestaroima Carmel (näiden välissä tietysti maailmankuulu Pebble Beachin golfkenttä) sekä Big Sur jossa vuoret laskevat upeasti valtamereen. Los Angelesissa kävimme tietysti tutkimassa kaikki tavanomaiset nähtävyydet: Hollywoodin alue, Marina Del Rey, Universal Studios, Beverly Hills, Rodeo Drive ja lopulta Long Beachissa Queen Mary -museolaivan. Siitä edelleen etelään varakkaan La Jollan pikkukaupungin kautta San Diegoon, mistä piipahdimme myös Meksikoon Tijuanan puolelle – oli muuten hirveä kontrasti rajalla.
- San Diegosta lähdimme ajamaan koilliseen, kolmisen kilometriä korkeiden San Bernadino -vuorten yli pieneen varakkaiden ja julkimoiden vapaa-ajan kaupunkiin Palm Spingsiin, joka on keskellä autiomaata ja jo silloin noin 7.000 tuulimyllyn muodostaman metsän vieressä. Heti kaupungin vieressä on intiaanireservaatti, jossa todella havaitsi intiaanien asumisolojen kurjuuden verrattuna amerikkalaisiin unelmiin.
- Ajoimme takaisin Los Angelesin suuntaan, josta suuntasimme Mojaven autiomaan läpi kohti Las Vegasia. Sattuipa auton renkaaseen kuusituumainen naula juuri ennen autiomaata, onneksi viimeinen huoltopiste oli edessämme! Las Vegas oli jo silloin uskomaton kokemus sekä hupikaupunkina että upean ympäröivän autiomaaluontonsa vuoksi – eikä lento pienkoneella Grand Canyonin sisälle jättäne ketään kylmäksi.
- Las Vegasista suuntasimme pohjoiseen ja ajoimme ensin kuuluisan “Area 51” ufopaikan ohi, mutta suuremman vaikutuksen matkalla kohti Kaliforniaa tekivät kyllä autioituneet Villin Lännen mainarikaupungit, Death Valley ja tämän jälkeen ensin puuttomina alkaneet yli 2.500:n metrin korkeudelle vieneet vuoritiet, joissa ei ollut turhia kaiteita rotkoon putoamista estämässä, sitten laajat suolajärvet ja lopulta nousu Sierra Nevadan vuoristoon, jossa ennen huippuja on upea Mammoth Lakesin hiihtokeskus (tosin heinäkuussa vain pikkujärvissä oli jäätä, lunta ei ollenkaan) ja toisella puolella vielä uskomattomamman näköinen Yosemiten kansallispuisto jonka kilometrin korkea El Capitan -jyrkänne on todella mahtava.
- Osuimme vielä vuoristoteillä metsäpaloalueellekin ennen tuloa takaisin San Franciscoon. Saimme vielä ennen lentoa kotiin viettää ylimääräisen päivän San Franciscon keskustassa, kun lentomme myöhästyi yli kahdeksan tuntia. Vaan olipa ikimuistoinen matka!
