Olen käynyt Iso-Britanniassa lukuisia kertoja, mutta pääosa matkoista on rajoittunut Suur-Lontoon alueelle. Joukossa on kymmeniä työmatkoja, mutta on siellä huvinkin vuoksi tullut käydyksi usein. Työn puolesta kävin siellä erityisen usein vuosituhannen vaihteen aikoihin kun silloisen työnantajani pääkonttori ja esimieheni olivat Lontoossa lähellä Victorian asemaa. Muuten olen vieraillut Iso-Britanniassa vain Pohjois-Englannissa muutamissa paikoissa, ja valitettavasti iso osa Skotlantia sekä Pohjois-Irlanti on vielä käymättä. Skotlannissa käväisin kesäkuussa 2011 alkajaisiksi pääkaupunki Edinburghissa ja maa houkuttelee laajemminkin.
Lontoossa on sen sijaan kesällä sattunut kohdalle jopa yli 30 asteen helle, mutta yleensä lämpötilat ovat jossain +10 -+20 asteen paikkeilla. En muuten alkuun juuri pitänyt Lontoosta, koska sen yleinen brittiläinen arkkitehtuuri on vaikkapa Barcelonaan tai Pariisiin verrattuna minusta varsin tylsä ja koko kaupungin sävy punaruskeatiilinen 🙂 Mutta muut edut ovatkin sitten niin selvät, että kaupungilla kuljen nykyisin sujuvasti ilman karttaakin. Metkaa kyllä, minulla ei ole juuri ollenkaan digikuvia kaupungista, kun sen tulin kuvaneeksi aika kattavasti jo 1970- ja 1980-luvilla.
Lontoossa on tietysti Euroopan suurimpana ja englanninkielisenä kaupunkina paljon helposti nähtävää ja koettavaa – museoita, kirpputoreja, nähtävyyksiä, pubeja ja monenlaista viihdettä. Jos sattuisit olemaan kiinnostunut jatsista, ehdoton paikka on tietysti Ronnie Scotts, melkein Leicester Squaren vieressä; siellä jopa lämppäribändit ovat aivan huipputasoa.
Vielä muutama oma vinkkini Lontoon kävijälle, mutta ei kuitenkaan tavanomaisista nähtävyyksistä – niistä saat kyllä tietoa muutenkin.
Ensinnäkin Lontoo on todellinen kirpputoreista pitävän kaupunki, sillä siellä on useita suuria ja luonteeltaan erilaisia kirpputoreja. Jos haluat todella kokea erilaisen kirpputorin, käypä Spitalfieldissä, jonne pääset lyhyen kävelyn jälkeen Aldgate Eastin tai Liverpool Streetin metroasemilta. Spitalfieldsin katetun markkina-alueen sivuilla on “pikku-Intia”, jossa jopa kadunnimet on kirjoitettu englannin lisäksi hindillä. Covent Gardenissa voi puolestaan pysähtyä kuuntelmaa erinomaisia muusikkoja, Camden Townista löytyy mukavia ravintoloita ja melkein mitä vain tavaraa ja erityisesti lauantaisin kannattaa suunnata värikkäälle Portobello Roadille Notting Hillin kaupunginosassa. Tietysti shoppailijalle ehdoton on myös Oxford Street ja Harrodsissa täytyy käydä ihan vaan ihmettelemässä maailman hienointa tavarataloa, jossa kännykkää ei muuten saa käyttää ollenkaan!
Toiseksi, keskustan teattereissa pyörii aivan maailman huippua olevia näytelmiä ja musikaaleja yhtä runsaasti kuin New Yorkissakin. Itse olen tykästynyt varsinkin uusiin musikaaleihin, joita siellä olen muutaman kymmenen nähnyt; suosikkejani ovat olleet ainakin Buddy (Holly), Mamma Mia, Starlight Express ja We Will Rock You – osa noista pyörii yhä. Jos olet ennen kaikkea kiinnostunut näkemään näitä esityksiä ja haluat edullisen hinnan, kannattaa pyöriä Leicester Squarella, jossa on saman päivän näytöksiin puolella hinnalla lippuja myyviä kioskeja – viikonloppuisin iltapäivisin esitettävät “matineat” ovat kaikkein edullisimpia.
Olen käynyt useita kertoja myös Pohjois-Englannin itärannikon suosituimmassa kesänviettokaupungissa Scarboroughssa. Tuo pikkukaupunki ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, mutta sinne mennään usein Manchesterin kautta, se kun on samalla korkeudella melkein tasan toisella puolen saarta. Maisemat ovat noilla seuduin mäkisiä ja poikkeavat melkoisesti eteläisemmästä Englannista. Jalkapallointoilijan ehdoton suunta on tietysti Manchester itse, onhan siellä Manchester United ja Manchester City, ja alle sadan kilometrin päässä Liverpool, josta on kotoisin myös Everton. Siellä voit kokea todellisen englantilaisen jalkapallotunnelman, vaikka lähelle samaa pääset tietysti Lontoossa Chelsean tai Arsenalin kotiotteluissa.
Ensimmäinen Skotlannin käyntini suuntautui Edinburghiin, joka onkin todella mukava paikka muutaman päivän lomalle. Kaupungin keskeisiin piirteisiin kuuluvat kukkulat, joista korkein on 250 metriä korkea Arthur’s Seat. Nimensä koko kaupungille antanut Castle Hill ja uuden kaupungin (New Town) toisessa päässä oleva erikoisilla monumenteilla täytetty Calton Hill ovat kaksi muuta keskeistä maamerkkiä. Jos satut kaupunkiin kesäkuussa, tarjolla on varsin suuri kansainvälinen elokuvafestivaali, mutta tunneituin iso festivaali on elokuussa – Edinburghia sanotaakin maailman johtavaksi festivaalikaupungiksi. Omalla visiitillä asuinpaikkana oli parisataa vuotta sitten rakennetun New Townin keskeisellä paikalla sijaitseva George Hotel (ok, mutta ei minusta ihan ansaitse neljää tähteään). Princes Street Garden on tämän ostoskaupunginosan reunalla, ja puiston toisella reunalla on Old Town, josta koko kaupunki on alkanut. Talot ovat enimmäkseen keskustassa vanhoja, koska Edinburghin väkiluku ei ole lisääntynyt 1800-luvun lopun 400.000:sta kuin 77.000:lla. Todellinen kävelykaupunki, jossa on tarjolla paljon huippuluokan mallasviskejä, olutta ja kansainvälisen keittiön antimia sekä runsaastai taidetta ja kulttuuria. Suosittelen!