Maaliskuu 2013 on yli puolivälin, mutta keväästä ainoa merkki on ollut päivisin kirkkaana paistanut aurinko. Kotikulmillani Helsingin pohjoisosissa on lämpömittari on kohonnut päivän lämpimimpänä hetkenä vain kerran plussan puolelle, yleensä on ollut koko päivän pakkasta. Kauniita päiviä siis, mutta lumi sulaa tuskin ollenkaan, kun aamun tunteina pakkanen on kiristynyt joka yö vähintään -12 asteeseen ja keskimäärin kylmimpänä hetkenä on ollut reilut -15 astetta. Kymmenen päivän ennusteet lupaavat sään jatkuvan jokseenkin samanlaisena eli pakkasten loppua ei vielä näy.
Mutta kuvassa näkyvä kotipihan oravakin värjötteli -15 asteen pakkasessa eräänä aamuna lumikinoksen päällä hiukan surumielisen näköisenä: eikö tämä pakkanen jo voisi loppua! Eläimillehän tämä on rankkaa aikaa, kun ruokaakaan ei ole erityisen hyvin tarjolla.
Olen napsinut joitakin kuvia tästä tai kuvasta klikkaamalla avautuvaan kuvasarjaan osoittamaan, millaista kevättalvi voi näinkin etelässä olla.
Mitään aivan erityisen poikkeavaa tämä ei ainakaan vielä ole, vaikka maaliskuun alun keskilämpötila on tähän mennessä -6,9 eli noin viisi astetta normaalia kylmempää. Tarkistin virallisista tilastoista, että Helsingin Kaisaniemessä (siellä on yleensä lämpimämpää) on tehty paljon kovempiakin ennätyksiä: koko maaliskuun kylmin keskilämpötila -7,9 astetta oli vuonna 1917 ja luntakin oli 23.3.1941 peräti 109 senttimetriä (Helsingin kaikkien aikojen ennätys). Jotenkin outoa on kuitenkin se, että tämä on peräkkäin jo neljäs “kunnon talvi” Helsingin seudulla. Eikös ilmastonmuutoksen pitänyt tuoda Suomeen perinteiset keskieurooppalaiset talvet?
