Automatkamme Amerikan halki alkoi todellisuudessa tänään, kun saavutimme sen paikan, josta etäisyys reittiämme pitkin on Los Angelesiin kaikkein pisin: Cape Codin kärki Massachusetissa. Koska majoituimme Quincyssä, tuonne piti tehdä päiväretki, ja sinne mentäessä poikkesimme ensin Plymouthin kaupunkiin ja siinä ohessa muutamiin Cape Codin pikkukaupunkeihin. Alkuaan olimme ajatelleet käväistä myös tämän pitkän niemen eteläpuolella olevalla Martha’s Vineyardilla, mutta luovuimme ajatuksesta sekä laivamatkojen pituuden että hintojen vuoksi; emme olisi mitenkään pystyneet yhdessä päivässä käymään sekä saarella että Cape Codissa. Tämäkin päiväretki vei lopulta noin yhdeksän tuntia, mistä aika iso osa oli maanteillä.
Plymouth on Road Trip USA -kirjan mukaan paikka, jossa jokaisen “punaverisen” amerikkalaisen on käytävä. Syy tähän on se, että Yhdysvaltojen itsenäistymisen aloittaneiden brittiläiset esi-isät tulivat ensimmäisen kerran maihin juuri Plymouthissa vuonna 1620 ja perustivat sinnen ensimmäisen englantilaisen siirtokunnan.
Maihinnousuun liittyy paikasta löytyvä Plymouth Rock – rannalla ollut aika pieni kivi – jolta ensimmäinen pyhiinvaeltaja astui maihin. Kivi tai oikeastaan halkeamisen vuoksi vain puolikas siitä on asetettu pylväikön alle näytille Plymouthin rantaan ja siihen on kaiverrettu vuosiluku 1620. Rannan laiturissa on näytillä myös täydellinen kopio näiden siirtolaisten Mayflower-laivasta; sinnen pääsee pientä korvausta vastaan.
Varsinainen kohteemme Cape Cod on pitkä ja kapea niemi, jonne ihmisiä pakkautuu kesäisin valtavia määriä. Kesäaikana ei Cape Codin kärkeen kannata Bostonin seudulta edes ajatella, sillä niemen läpi menevä valtatie tuppaa olemaan täysin tukossa. On muuten kaiketi ainoa Yhdysvaltain valtatie, jossa on kaista suuntaansa, nimittäin kapean niemen loppupäässä. Cape Codilla on kansallispuiston status “Cape Cod National Seashore”, jonne Yhdysvaltain kansallispuisto-organisaatio tarjoaa mm. oppaita.
Jos oikeasti haluaa nähdä, miltä elämä Cape Codissa todella tarkoittaa, kannattaa ajaa niemen tyvessä Sandwichin pikkukaupungista likimain niemen mutkassa olevaan Barnstablen kaupunkiin valtatietä 6A, eikä varsinaista valtatietä 6:tta. Tie 6A kulkee läpi näiden pikkukaupunkien lähellä rantaa ja oli ajomatkana upea, koska tien molemmin puolin kasvoi koko tuon välin vielä hienosti ruskan väreissä loistavia lehtipuita.
Cape Cod on tämän vierailumme aikaan hyvin unelias alue, jossa näkyy lähinnä vain ympärivuotisesti asuvia ihmisiä. Sen seurauksena niemen pikkukaupunkien useimmat ravintolat ja motellit ovat kiinni. Mutta Cape Cod on silti juuri nyt näkemisen arvoinen paikka, jossa on asunut tai lomapaikassaan oleillut suuri määrä erittäin tunnettuja amerikkalaisia: Kennedyjen klaani Hyannis Portissaan ja monet taiteilijat kuten kirjailijat Norman Mailer ja Kurt Vonnegut.
V
ieraita houkuttavat tietysti myös Cape Codin “yläpään” pitkät hiekkarannat ja jopa mahdollisuus ajella omalla autolla nimen kärjen dyyneillä. Käväisimme itse asiassa näitä ajolupia antavassa rangereiden toimistossa niemen kärjessä, koska emme millään löytäneet Road Trip USA -kirjassa mainittua kylttiä valtatie 6:n päättymisestä. Selvisi, että tuota kylttiä ei enää ole, mutta ystävällinen ranger (jolla muuten on hyvä ystävä Timo Helsingissä, terveisiä hänelle!) kertoi meille paikan lähellä niemen kärjessä olevaa Provincetownia, josta löytyi oheinen 6-tien varren kyltti. Me päätämme matkamme käytännössä hyvin lähelle Long Beachia, jonne kyltin mukaan lyhin historiallinen reitti maanteitse olisi 3 652 mailia eli melkein 5 900 kilometriä. Me emme kuitenkaan käytä tuota lyhintä reittiä 🙂
