Parin vuoden miettimisen jälkeen päätimme lähteä vaellukselle vuorten juuressa Palm Springsin lähialueella olevalle korkeimmalle huipulle, Murray Peakille. Epäilimme polkuja vaikeakulkuisiksi, mutta tuo piti paikkansa vain ehkä kilometrin matkalla. Huipulle pääsyä elävöittivät upeat maisemat ympäri Coachella-laakson.
Murray Peak on sokeritopan muotoinen huippu San Jacinto -vuorten juurella olevalla Palm Springsin aluetta. Tällä alueella tämä on korkein huippua ja korkeutta tällä oikealta nimeltään Murray Hillillä (“Murraynmäki”) on merenpinnasta 22007 jalkaa eli 673 metriä. Matalimmalta kohdalta Palm Springsin kaupungin alueelta alueen pohjoisreunalta nousua on 640 metriä; me lähdimme hiukan korkeammalta eteläreunalta ja nousua mittasimme 560 metriä.
Murray Peakille pääsee montaa eri reittiä eri suunnista, mutta viimeiset nousut tapahtuvat piikin pohjois- tai eteläsuunnasta samaa Clara Burgess Trailia pitkin. Vaelluksen pituus myös vaihtelee lähtöpaikan mukaan 14,5 kilometristä edestakaisin tai lyhimmillään meidän lähtöpaikastamme samaa reittiä edestakaisin oli melko tarkalleen kymmenen kilometriä. Matka-ajaksi suositellaan viisi tuntia, mutta tuolla lyhyemmällä reitillä me selvisimme helposti runsaassa kolmessa tunnissa. Oppaat kuvaavat reittiä haastavaksi, mikä muutamin paikoin osoittautuikin todeksi.
Meidän käyttämämme reitin alkukohta ei varmaankaan ole yleisessä tiedossa, sillä alkuun menimme reittiä, jota ei ole lainkaan merkitty “viralliseksi” reitiksi eikä luonnossakaan ole sille mitään viittoja. Kirjassa “Inland Empire – A comprehensive hiking guide” lähtöreittimme nimenä on Thielman Trail ja se alkaa Palm Springsin Andreas Hillsin asuinalueen Ridgemoor Drive -kadun lopusta hiekkatienä, joka johtaa kahdelle alueen vesisäiliölle. Säiliön vierestä tämä trail yhdistyy suhteellisen uuteen ja “viralliseen” Frank Bogert Trailiin, jota myös voi nousta hiukan etäämmältä Andreas Hillsin alueelta. Thielman Trail nousee kohtalaisen rivakasti melko helppokulkuista maastoa muutaman sata metriä laaksosta ja tasaantuu ennen kuin vastaan tulee risteys Garstin Trailin ja White Horse Tästä lähdetään suhteellisen hankala vajaan kilometrin mittaiselle nousulle White Horse Trailia etelään. Nousun jälkeen ollaan alempien piikkien muodostamalla harjanteella, jossa on helppo kulkea vajaat pari kilometriä ja ihailla maisemia, kunnes tullaan Clara Burgess Trailin risteykseen.
White Horse Trail jatkuisi tästä yhtyen reitteihin aina ylimmillä vuorenharjanteilla 2-3 kilometrin korkeudella kulkevaan Pacific Crest Trailiin. Me jatkoimme Clara Burgess -reitille, jossa melko helpon runsaan kilometrin kävelyn jälkeen tulee vastaan viimeinen nousu piikille. Etelästä tullen tämä piikin viimeinen jyrkähkö nousu on helppo kävellä, mutta korkeuserot alaspäin rinnettä voivat vaikuttaa harvemmin vuorilla kulkevien tasapainoon 😉
Lopulta olimme Murray Peakin huipulla, josta piti ottaa useita valokuvia meistä molemmista ja huikeista maisemista niin vuorille eri suuntiin etelässä ja laakson toisella puolella pohjoisessa kuin eteläänkin pitkin Coachella Valleyta. Tämän piikin huippu on kooltaan ehkä vain parikymmentä kertaa 10 metriä ja sinne on jotenkin tuotu kolme piknikpöytää, joista eteläisin on vähän erillään kahdesta muusta vain muutaman metrin levyisellä harjalla.
Onneksi olimme valinneet melko lämpimän, tyynen ja kirkkaan päivän joten huipulla saatoimme istahtaa piknik-pöydän ääreen ja tankata vähän omenamehua ja banaania takaisinpaluuta varten. Mukana oli parisen litraa vettä, josta osa jäi kyllä juomatta kun suuntasimme takaisin päästyämme aika välittömästi lounaalle.
Vaellus oli meidän molempien mielestä helpompi kuin osasimme odottaa piikin aika jyrkkien rinteiden ja edellistalvina näkemämme White Horse Trailin haastavan näköisen nousun Thielman Trailin päästä. Odottamamme viiden tunnin sijaan aikaa kului vain reilut kolme tuntia, vaikka pysähdyimme monessa kohdin juomaan ja ottamaan valokuvia. Upeat näköalat palkitsivat vaelluksen todella hienosti – suosittelen tälle piikille jokaiselle, joka on alueella talviaikaan.
Miltei täydet 360 astetta panoraamakuvan alapuolella on joukko kuvia matkan alusta loppuun lyhyillä kuvateksteillä höystettynä.
[ipanorama id=”9642″ width = “100%” height = “150px”]
Thielman trail nousee Andreas Hillin asuinalueen vierestä Ridgemoor Driven päästä melko jyrkkänä soratienä vesisäiliöitä kohti. Näkymät Palm Canyonin suuntaan avautuvat välittömästi.
Thielman trail on varsin helppokulkuinen, vaikka rinteet ovat paikoin melko jyrkkiä,
Hiukan vesisäiliöiden yläpuolella Thielman trailin "auratun" soratien päässä on tasanne, josta avautuu hienot näkymät Palm Canyonin alueelle.
Thielman Trail päättyy kolmen vaellusreitin risteykseen: Garstin, Thielman ja White Horse.
Wild Horse Trail alkaa Shannon Traililta ja jatkuu pitkälle Palm Canyonin alueelle. Täältä pääsisi melko pitkän vaelluksen jälkeen myös Pacific Crest Trailille. Näkymät ovat upeita.
Viimeinen pätkä Murray Peakille kulkee pitkin Clara Burgess Trailia tuleepa huipulle pohjoisesta tai etelästä. Kuva on napattu Clara Burgessin eteläisen osuuden alusta pohjoiseen. Helppoa vaellusaluetta juuri tässä.
Joulukuussa harvat aavikkokasvit kukkivat, mutta yksi tällainen pientä päivänkakkaraa muistuttava löytyi ehkä noin 500 metrin korkeudella.
Viimeinen nousu etelästä Murray Peakille on hyvätasoinen polku joka muutaman sadan metrin matkan mutkittelee jyrkkää rinnettä.
Murray Peakin valloittaja piknikpöytien tasanteella!
Tänne kannattaa tulla kauniilla ja kirkkaalla säällä - etäisimmät näkyvät kohdat ovat arviolta 50 kilometrin päässä.
Vesa ja Tarja Murray Hillin ylimmällä piikillä vajaan 700 metrin korkeudella merenpinnasta.
Kolmesta Murray Peakin piknikpöydästä yksi on vähän sivussa ja sieltä on huimat näkymät etelään ja Coachella-laakson eteläosiin. Maastossa kiemurtelee Dunn Road -hiekkatie kohti ylimpiä vuorenhuippuja.
Huipulta paluumme kulki samaa reittiä takaisin. Matkalla näkyi ylempien ilmanalojen yucca-kasveja.
Puolenpäivän aikoihin White Horse Traililla oli lämmintä, vain jyrkkien rinteiden varjossa viileätä.
