Sipoonkorvesta tuli Suomen 36. kansallispuisto keväällä 2011, ja oli tosiaan aika tutustua puistoon. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Kalkkiruukin luontopolku, joka sijoittuu Vantaan kaupungin Sotungin kylän alueelle, jossa Helsinki on omistanut Kalkkiruukin alueen vuodesta 1975 eli oikeastaan ollaan pääkaupungissa.
Luontopolun parkkipaikka Kalkkiuunintien päässä on pieni, eikä sitä ole ohjeista huolimatta ihan helppo löytää, mutta vaiva saa kyllä hienon palkkion, kun mustikoitakin on metsässä mukavasti. Polku itsessään vaikuttaa rakennelmiltaan varsin vanhalta – ehkä se on tehty jo 1970-luvulla.
Kalkkiruukin luontopolku kulkee noin 4,5 kilometriä vaihtelevassa maastossa nousten välillä korkeille kallioille ja laskeutuen välillä luonnonniitylle, jota halkaisee puro. Suosituksena on kohtalainen kunto ja sadekelillä saappaat jalkaan – varmasti aiheesta.
Sipoonkorven luonnonpuisto on uusi ja siitä ollaan vasta tekemässä suunnitelmia kansalaisten iloksi. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuistoa on rakennettu jo vuosikymmenet, ja eron Sipoonkorpeen huomaa helposti: opasteita ei juuri ole, ja vähäiset rakennelmatkin ovat jo vanhoja. Mutta jos haluat nähdä etelä-suomalaista lähes luonnontilassa olevaa metsää, suosittelen heti käyntiä Kalkkiruukin luontopolulla – muutaman vuoden kuluttua tilanne on jo varmasti muuttunut.
Alla joukko kuvia selityksineen kertomassa vähän tarkemmin Sipoonkorven kansallispuistosta avausvuonna 2011.
Mustikka on suomalaista superruokaa, jota saa Sipoonkorvestakin helposti.
Kalkkiruukin luontopolku alkaa kuusimetsänä.
Pieni suursarasuo on heinäkuussa lähes kokonaan vehkojen peittämä.
Kosteissa paikoissa on varsin vanhaksi käyneitä pitkospuita. Onneksi heinäkuussa kulkemaan pääsee kuivemmallakin maalla.
Kalkkiruukin luontopolusta melko iso osa kulkee kallioilla, joilla eteen tupsahti heinäkuun alun kuivan jakson jäljiltä lähes syksyisenä näyttäytyvä mustikkamätäs.
Kallioille koottu kivikasa.
Vesa oli hetken paikan korkeimman kukkulan, 74,6 metrin korkeuteen ylettyvän Högbergetin kuninkaana.
Kalkkiruukin luontopolku on melkein pääkaupunkia, lounaassa Högbergetiltä näkyvään Hakunilaan on vain pari kilometriä linnuntietä.
Högbergetiltä näkyy hyvin myös Fazerin tehtaan torni.
Suurimmalta osaltaan Sipoonkorven metsät ovat lähes luonnontilassa, ja toivottavasti pysyvätkin sellaisina.
Paikoitellen luontopolun kanssa risteää muurahaispolku.
Kalkkiruukin luontopolkua ei suositella huonokuntoisille, koska välillä on kymmenien metrien nousuja - aina ei edes tällaisten portaiden kautta.
Luontopolku sivuaa useita hienoja kalliomuodostelmia.
Kallion kylkeen kasvanut reilun kokoinen kuusi on osoitus kasvun mahtavasta voimasta.
Kalkkiruukin luontopolun alueella louhittiin kalkkia varmasti jo 1800-luvun alussa, mahdollisesti jo aikaisemminkin. Jopa kymmenmetrinen pudotus louhokseen on estetty ympäröivällä aidalla.
Luontopolun alkupiste on Kalkkiuunintien päässä. Tie on saanut nimensä tällaisista vanhoista 1800-luvun kalkkiuuneista.
Eipä uskoisi, että tässä liikutaan Helsingin mailla, kotoamme vajaan 20 kilometrin päässä!
