Torstai 3.10.2013 oli kirkas ja tavanomaista lokakuuta lämpimämpi päivä. Kun illaksikin oli odotettavissa pilvetön taivas, päätimme vaimoni kanssa lähteä heti auringonlaskun jälkeen kävelylle Vantaanjoen varrelle Tuomarinkylän kartanolta Haltialan tilan pelloille asti. Upeita näkymiä oli monessa kohdin ja vähän oli vaikeuksia valita kuvia tähän juttuun, mutta lopulta päädyin tässä jutussa näkyvään kolmeen otokseen. Kävelyretkemme aikana vastaan tuli ihmisiä paljon tiheämmässä kuin yleensä päivällä tulee, emmekä ihmettele miksi – upeita näkymiä illan rauhassa näkee!
Päädyimme joen rantaan Tuomarinkylän kartanolta, jolloin edessä on melkein heti joen Tapaninkylään ylittävä silta. Vasemmalla oleva näkymä tuolta sillalta täysin tyyntä jokea etelään on napattu kello 19:17, jolloin auringon kajo eteläisellä taivallaa oli jo aika vähäinen ja joenrannan valot alkavat näkyä.
Matka jatkui joenvarren polkua pitkin kohti Tuusulantietä, jonka sillan alituksen jälkeen avautui mielestäni mukava näkökulma tuohon vilkasliikenteisen moottoritien sillalle ja joelle. Päivänvalossa paikka on aika mitättömän näköinen, mutta auringon laskeuduttua sillan kaari ja valot heijastuvat hienosti tyynen joen pinnasta. Kuvan ottohetkellä kello oli 19:28.
Matka jatkui edelleen joenvarren polkua pitkin ja likimain keskivaiheilla Haltialan pelloilla alkoi kuulua valtava kaakatuksen kuorolaulu. Hiukan eteenpäin edettyämme näimme pimenevällä pellolla ensimmäiset hanhet, jotka pyrähtivät ilmaan yhä voimallisemmin kaakattaen – vaikutelma oli kuin Hitchkockin elokuvasta “Linnut”. Ilmaan nousi vähintään useita satoja ellei tuhatkunta hanhea parvena, josta onnistuin nappaamaan useampia kuvia. Tämän jutun vaikuttavimman kuvan otin kohti laskevan auringon kajoa lännessä kello 19:38.
