Matkasin vaimoni kanssa Helsingistä kohti Punkaharjua ja päätimme piipahtaa matkan ohessa monien kehumassa Repoveden kansallispuistossa. Matka kulki Kouvolasta Mikkelin kautta Savonlinnaan, joten Repoveden meidän aikatauluihimme paras parkkipaikka oli Tervajärvellä. Navigaattorin sekoilujen jälkeen – jotenkin hiipi mieleen, että Googlen karttoihin ei jostain syystä ole saatu todellisia Repoveden parkkipaikkoja, joten navigaattori pyrki ohjaamaan pienille umpikujiin päättyville metsäteille. Sitten pelkkä luottamus opastetauluihin tien varrella Tuohikotista Tervajärvelle oli vaihtoehtomme ja siten löysimmekin nopeasti perille.
Olimme etukäteen pyrkineet kartoittaneet polkuvaihtoehtoja, mutta netistä löytyvistä kartoista ei löytynyt oikein yhtään reittiä, ei edes paljon kehuttua Ketunlenkkiä. Tuohan vie Lapinsalmen riippusiltaa, joka oli romahtanut vain pari päivää ennen lähtöämme. Oletimme, että alueella olisi joka tapauksessa paljon uteliaita katsojia, kun riippusilta on muutenkin Repoveden ehkä suosituin käyntikohde. Tästä syysstä ja tiukan aikataulumme vuoksi emme edes pyrkineet tuolle salmelle, vaan valitsimme kohteeksi Määkijän – tietämättä oikeastaan, mitä sieltä voisi löytyä. Yllätys oli suuri, kun paikalla oli erinomaisen pumppukaivon ja tulentekopaikan lisäksi iso puuvarasto ja aidatulla alueella upea kotamainen vuokrattava mökki. Jos tuon vuokramökin olisimme tienneet, varmasti olisimme siellä yöpyneet.
Reitti Tervajärveltä Määkijälle kulkee järven rannalla olevan Talas-tulentekopaikan kautta ja sisältää vaihtelevaa metsä- ja järvimaastoa. Monessa suhteessa siis samankaltaista kuin muillakin Järvi-Suomen aluella olevissa kansallispuistoissa. Reitin loppupää kulkee Kapiaveden rantoja seuraten hienoilla kallioilla ja koivikoissa; järvellä kukkivat upeasti lumpeet. Vilkaisimme vielä paperisten karttojen puutteessa, löytyisikö läheltä Määkiää opasteita lossille, joka olisi vienyt myös järven yli polulle kohti Lapinsalmea. Emme olisi lossilla menneet, vaan oletin Lapinsalmen näkyvän järvenselän yli. Valitettavasti emme kuitenkaan sellaisia opasteita löytänee ja käännyimme takaisin samaa reittiä Tervajärven parkkialueelle.
Paluumatkalla kohtasimme Talaksessa tulentekopuuhissa kaksi nuorta miestä, jotka olivat jo yrittäneet saada haukia Tervajärvestä, mutta “se isokin” oli päässyt karkuun. Koko matkan ajan huomasimme, että pian on suurin osa alueen mustikoista valmiita poimittaviksi, nyt nautimme vain muutaman maisiaisen. Tervajärven parkkipaikan hiekkarannasta näkyi juuri ja juuri kaakkuri uivan kolmen poikasensa kanssa ehkä muutaman sadan metrin päässä – siihen oli hyvä päättää tämä vierailu.
Repoveden sisääntuloista toinen eteläinen on Tervajärven rannalla ja meille se sopi aikataulumme vuoksi parhaiten. Poluille lähdetään tästä portista.
Heti portin jälkeen on Tervajärvellä viitat eri suuntiin lähteville poluille. Me valitsimme suunnan Talakseen, josta polut jatkuvat. Mitään varsinaisia kiertoreittejä Repovedellä ei oikein ole, ellei sellaiseksi ota koko kansallispuiston keltaisilla täplillä merkittyä 26 kilometrin kierrosta.
Repoveden metsissä mustikat olivat jo osin kypsiä, osa oli vielä vihreinä raakileina. Aivan mustikoilta maistuivat!
Talas on nopeasti löytyvä tulentekopaikka Tervajärven rannalla. Tapasimme paluumatkalla täällä pari virvelikalastajaa, jotka yrittivät haukia narrata, mutta vielä meidät kohdatessaan ei saalista ollut.
Talaksen jälkeen lähdimme kohti Määkijää (joka on Määkiänniemessä). Polun varrella näkyi tämä pystysuuntaan varmaankin metrin korkuinen vääristyneiltä ihmiskasvoilta näyttävä pahka.
Määkiään mennessä ensin tulee vastaan tulentekopaikka Kapiaveden lahdenpoukamassa. Kallioilta oli hieno näkymä järvelle.
Emme olleet missään huomanneet, että Määkijässä on kodan muotoinen vuokramökki, mutta ohjeita vuokraukseen löytyi paikan päältä. Olisimme varmaan varanneet yhdeksi yöksi, jos olisimme tienneet etukäteen ;)
Määkijän varattavan mökin lähellä on järven rannassa pumpulla varustettu kaivo, tulentekopaikka ja hyvä puuvarasto.
Tervajärvelle palattuamme käväisimme myös järven rannassa hiekkarannalla, jossa oli useita veneitä. Muutaman sadan metrin päässä näytti uiskentelevan kaakkuri kolmen poikasensa kanssa. Objektiivini ei riittänyt kuitenkaan kunnon kuvaan linnuista.
Kettu on Repoveden kansallispuiston tunnuseläin ja Tervajärven tietokatoksen edessä on siitä hieno puuveistos.
