Teimme vieraittemme kanssa uusintakierroksen Salton Sean ympäri, ja taas löysimme uusia näkökulmia tuolle alueelle. Rujon kauneuden ohessa tapasimme alueen ihmisiä ja heiltä saimme tietoja sekä vinkkejä, joita emme ennen olleet saaneet. Siksi tämä uusinta Salton Sean ympäristöstä.
Aivan ensimmäiseksi kävimme uudelleen järven vierailukeskuksessa, jossa saimme tietää valkean murskeen rannalla olevan seurausta toisen maailmansodan aikaisesta Navyn tukikohdasta. Silloin järvellä oli suuri määrä lentoveneitä, jotka normaalisti lentävät Tyynellä valtamerelle ja keräävät pohjaansa veneiden tapaan pieniä kotiloita. Salton Seassa ei ole mitään noiden kotiloiden vihollisia, joten ne lisääntyivät räjähdysmäisesti, minkä seurauksena hiekkarannoilla on karkea, valkea peite. Useimmat kävijät väittävät paremman tiedon puutteessa noiden olevan peräisin kuolleista kaloista, joita kyllä kuolee nykyisinkin kesäisin runsaita määriä leväkasvien viedessä vedestä kuumilla ilmoilla kaiken hapen. Vierailijakeskuksessa selvisi myös, että järven itäpään “mutatulivuorille” ei kannata mennä, sillä kovan kuivuuden vuoksi ne eivät toimineet nyt ollenkaan.
Kävimme myös Salvation Mountainilla, jossa tapasimme paikkaa nyt kunnossapitäviä vapaaehtoisia ihmisiä. He asuvat siellä asuntovaunussa, kun vuoden alkuperäinen rakentaja Leonard Knight sai pari aivohalvausta vuonna 2011 ja siirtyi hoitokotiin. Sitä ennen Leonard asui 28 vuotta oheisen kuvan esittämässä auton lavalle rakennetussa mökissä ympäri vuodet rakentaen ja kunnostaen luomustaan. Aikamoinen saavutus, kun täällä ei sada juuri koskaan ja kesäisin lämpötila nousee varjossa (missäs sitä on?) lähelle +50 Celcius-astetta. Lupasin myös tälle huoltoväelle kirjoittaa pikkaisen Salvation Mountainista ja Leonardista, joten tässäpä tätä. Englanniksi laitan jutun tästä osasta vähän enemmän tekstiä 🙂
Kolmas uutta tietoa antanut osa Salton Sean itäpäässä on Sonny Bono National Wildlife Refuge eli luonnonsuojelualue. Järvi on erittäin tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka ja siellä kerrotaan pysähtyvän noin 80-90 prosenttia kaikista Yhdysvaltain uhanalaisista linnuista. Lisäksi järven alueella talvehtii monia lintuja ja ympäristössä on myös muista eläimiä, kuten puumia, ilveksiä, kaniineja ja monia pienempiä maaeläimiä. Tilanteen parantamiseksi entinen poplaulaja ja pitkäaikainen Palm Springsin kaupungin pormestari Sonny Bono sekä nykyisin hänen tyttärensä ovat ajaneet Salton Sean elvytysohjelmaa. 1990-luvun lopulla perustettiin nämä suojelualueet erityisesti vesilintuja ajatellen. 25.1. ja 26.1.2014 järjestettiin järvellä myös toinen vuosittaiseksi suunniteltu Pelican Days (järvi kun on valkoisten pelikaanien merkittävin esiintymisalue), johon ornitologit suurin joukoin osallistuvat.
Loppujen lopuksi kuitenkin on todettava, että Salton Sea on ennen kaikkea osoitus ihmisen kyvyttömyydestä luonnon valtavuuden edessä. “Vahingossa” ahneudesta syntynyt järvi on kärsinyt paitsi suolaisuuden lisääntymisestä, myös 1970-luvun hurrikaaneista, jotka nostivat vedenpintaa ja tuhosivat suuren osan hyvin vilkkaista rantapaikoista. Bombay Beach ja varsinkin Salton Sea Beach ovat tästä vakuuttavia näyttöjä. Oheinen kuva tyynenä ja pilvisenä päivänä kertoo mielestäni tästä kaiken olennaisen: autiota, ihmisen kiiressä hylkäämää aluetta, jossa kuitenkin linnut viihtyvät.
Alla vielä koko Salton Sea -kuvasarja kokonaisuudessaan.
