Tätä kirjoittaessani ensimmäinen viikko tällä visiitillä Yhdysvalloissa ja pääosin Palm Springsissä on mennyt. Kun asumme vuokratussa talossa ja itse hoidamme päivittäiset askareet – aamiaiset, lounaat, pyykinpesut ja kaupassakäynnit on paljon joutunut jo perehtymään amerikkalaiseen arkielämään. Näin viikon jälkeen mieli ja keho alkavat olla aika hyvin aikaerostakin toipuneita.
Arkielämän ensimmäinen asia on toki sulkea asunnon ovet ja osata ne avata; jo tämä harjoitus poikkeaa kotiloistamme melkoisesti, kun käytössä on aitoamerikkalainen oven lukko: neljän numeron PIN-koodi yhdistettynä kahteen oikea-aikaisesti käytettävään vipuun. Kun koodin ja vipujenkäännön muistaa, etuna onkin sitten kulku ulkona ilman avaimia. Tämä on kuitenkin numeroineen ja vipuineen ensimmäinen esimerkki selvästikin amerikkalaisen insinöörin suunnitelemasta sähkömekaanisesta laitteesta, niistä lisää seuraavissa jutuissa esimerkiksi keittiön suunnalta katsellen 🙂
Me juhlistimme Kiitospäivää, tätä puhtaasti Yhdysvaltoihin kuuluvaa juhlaa kurpitsapiiralla, jonka maku toi muuten mieleen piparkakut ja siten joulun :).
Torstain auringonlasku loihti upeita värikuvioita taivaalle povaten seuraavaksi päiväksi sateita ja tulihan sadetta paikallisen arvion mukaan ihan kohtalaisesti, yhteensä noin 2,5 millimetriä. Koko vuonna on täällä satanut tähän mennessä runsaat 50 millimetriä, mikä on kuulemma tavallista vähemmän.
Pää ja keho olivat vain neljän Kaliforniassa nukutun yön jälkeen vielä siinä määrin eri aikavyöhykkeellä, että uni kutsui jo puoli yhdeksältä illalla. Ensimmäisenä perjantaina kävimme toki jo Black Friday:n ennakkoalessa ja hankimme itsellemme polkupyörät, täällä kun on oikein mukavasti pyöräilyreittejä. Valinta kohdistui hyvin amerikkalaistyylisiin “cruiser”-tyyppisiin fillareihin, joilla on mukava ajella rauhallisesti melko tasaisia pyöräteitä.
Joku voi kysyä, mitä järkeä meidän oli ostaa itselle polkupyörät, kun kuitenkin asumme täällä vain vajaat kolme kuukautta. Polkupyörän vuokraaminen Palm Springsissä on ylipäätään vaikeaa, kun täällä on vain yksi pieni vuokraamo koko kaupungissa. Vielä isompi juttu on se, että meidän Walmartista ostamiemme cruisereiden tapaisten pyörien vuokrat ovat hurjat, yhdestä pyörästä olisi joutunut pulittamaan yli 400 taalaa kuukaudessa. Omat fillarimme maksoivat Mustana Perjantaina varusteineen yhteensä alle 300 taalaa, millä ajamme mukavasti muutaman kuukauden. Ensimmäisen reissun lähialueille ajoimme seuraavana lauantaina, kun sää oli tuohon juuri sopiva – puolipilvinen ja lämmintä vajaat 20 astetta. Varsinkin vaimon fillari on niin hauskannäköinen, että olisi mukava saada se Suomeen, mutta pelkään kuljetus- ja tullimaksujen olevan moninkertaisesti fillarin hintaisia. Kuvassa kuitenkin olen itse liikenteessä cruiserillani, taustana Jacinto-vuoret, joiden huiput saivat edellisyönä lumipeitteen 🙂 
Pyörälenkin ja lounaan jälkeen nauttimme vielä Kiitospäivään kuuluvasta kurpitsapiiraasta jäätelön kera patiollamme auringon paistaessa lämpimästi.
Tässäkin yhteydessä kyllä taas kehuttava amerikkalaisia ihmisiä, joiden asenne ventovieraisiin ihmisiin on Palm Springsissäkin suomalaisista edukseen poikkeavaa. Ventovieraat ihmiset tervehtivät pyörälenkillä ja ihan vaan kauppaan kävellessä “hello” tai “good morning”, eikä ruokakaupan jonossa kukaan etuile tai ryntää jonon päästä ensimmäisenä vieressä avautuvalle kassalle. Ruokakauppamme on muuten asunnoltamme vain muutaman sadan metrin päässä sijaitseva Vons, jonka kanta-asiakaskortin hommasin tämän päivän kauppareissulla. Yhdysvalloissa vierailevan kannattaa muuten tutustua täkäläisiin ruokakauppoihin, en ole aikaisemmin missään tavannut esimerkiksi Vonsista löytyvää viilennettyä kasvishyllyä, jossa aika ajoin laukeaa “ukkosenjyrinän” saatteleman hieno vesisade kasvisten päälle pitämään ne tuoreina.
