Sipoonkorvesta tuli kansallispuisto keväällä 2011 ja kävin siellä vaimoni kanssa heinäkuussa 2011 Kalkkiruukin luontopolulla (nyt nimi on Kalkinpolttajan polku). Tuohon aikaan viitoituksia ei oikeastaan ollut, polut aika huonossa kunnossa ja parkkipaikkaakin oli vaikea löytää. 23.5.2018 oli sopiva aika käydä uudestaan alueella, kun pienestä sateenuhkasta huolimatta luvassa oli jälleen lämmin ja kaunis ilmakin.
Tämän uusintakäyntimme yksi ponnin oli jälleen Hesarin juttu pääkaupunkiseudun vähemmän tunnetuista luontokohteista, jossa suositeltiin vierailua Storträskin järvellä kansallispuiston eteläpäässä. Etsimme jutussa mainitun Sipoonkorven eteläisen parkkipaikan Tasakalliontiellä ja se löytyikin varsin helposti navigaattorin tukemana. Paikalle pääsee kyllä myös julkisilla kulkuneuvoilla. Parkkipaikalla oli hyvät kartat ja viivat niin Storträskille kohti etelää kuin Högbergetille ja Kalkinpolttajan polulle pohjoista kohti.
Storträskille johtava polku on melko leveä ja hyvin merkitty, mutta varmasti sateisena aikana kaivattaisiin vielä parannusta pitkospuille. Järven ympäristö on soista, mutta siellä kulkee hyvässä kunnossa olevat pitkospuut. Tällä vierailulla näimme paljon kukkia, sammakoiden nuijapäitä, kalastajia ja lopulta myös rantakäärmeen. Eteläpäässä oli myös koululaisryhmä viettämässä varmasti hauskaa luontopäivää. Järveen istutetaan jatkuvasti kirjolohia ja siellä vaaditaan 15 euron päivähinnalla erikoislupa kalastamiseen ja luvalla saa nostaa kaksi kirjolohta – kalastuksenvalvojat ovat rannoilla koko päivän.
Palasimme parkkipaikalle ja kun aamupäivästä oli vielä sopivasti aikaa, päätimme käväistä myös Högbergetillä nähdäksemme, miltä siellä nyt näyttää. Tasakalliontieltä kuljetaan ensin viitoin ja punaisin vinoneliöin merkittyjä teitä pitkin runsaat puoli kilometriä, jolloin vastaan tulevat viitat metsäpolulle suuntana Högberget ja Kalkinpolttajan polku. Nousu on ajoittain aika reipasta jyrkkien kallioiden lomasta, mutta Högbergetin huipulta on kivat näkymät etelään aina Vuosaaren satamaan asti, lännen horisonttia rajaavat Vantaan itäisen puolen talot. Hyväkuntoiset polut on täälläkin hienosti merkitty, samoin Högbergetin huippu. Matkalla nähtiin tällä kertaa pari närheä ja kalliokieloja.
Oli todella mukava huomata, miten Sipoonkorvesta on muutamassa vuodessa kehittynyt hyvin toimiva kansallispuisto. Tuolla jokaisen vähänkin luonnosta kiinnostuneen pääkaupungin asukin kannattaa piipahtaa.
Aloitimme Storträskille kulun Sipoonkorven eteläiseltä parkkipaikalta Tasakalliontieltä. Parkkipaikka, kartat, viitat ja opasteet reitillä olivat seitsemässä vuodessa parantuneet huimasti!
Polku Tasakalliontieltä Storträskille kulkee metsämaastossa, jossa sateisena aikana pitkospuut ovat varmasti tarpeen. Valitettavasti ne vain ovat aika huonossa kunnossa.
Storträskin ensimmäinen silmiinpistävä näkymä olivat valtavat samakkojen nuijapäämäärät rantavesissä,
Järven soisilla rannoilla lakat olivat osittain jo tiputtaneet kukkansa - todella aikaisessa on kukinta!
Paljon sudenkorentoja lenteli Storträskin rannoilla, välillä myös kosiopuuhissa lennon aikana. Nopeiden liikkeiden vuoksi haasteellisia kuvauskohteita ;)
Hauskasti pienet orvokit kasvavat suoraan Storträskin rantatörmässä.
Storträskiä ympäröivällä suolla suopursutkin olivat täydessä kukassa.
Kalastajan ei välttämättä tarvitse kovasti ahkeroida saadakseen saalista: pohjatäky siimaan ja vavat itseksensä seisomaan - pian kirjolohi nappaa.
Myös raatteet kukkivat Storträskin rannoilla.
Aamupäivällä moni kalastaja oli jo saanut täyteen 15 euron hintaisen päivän kalastusluvan määrän, kaksi kirjolohta. Kokoa lienee yli kilon.
Storträskin alueella on jokunen vaskitsakin, mutta enemmän siellä on rantakäärmeitä. Me löysimme yhden lekottelemassa juuri ennen rannoilta poistumistamme.
Kun rantakäärmeen aivan viereen menimme, käärme nousi ja lähti venytellen kohti vettä...
.. ja pian se ui jo vauhdikkaasti kaukana rannasta. Joku kertoi vain päiviä aikaisemmin nähneensä kerralla viisi rantakäärmettä ottamassa aurinkoa.
Tasakalliontien parkkipaikalta piti kävellä puolisen kilometriä teitä pitkin (merkitty kyllä punaisilla vinoneliöillä), kun kohdalle tuli viitat kohti Högbergetiä. Aivan lähellä on muuten Sottungin mehuasema.
Ennen Högbergetiä polun varrella kalliokielot aukoivat ensimmäisiä kukkiaan.
Högbergetin huippu on melko kookas kalliotasanne, josta on hyvät näkymät etelään ja länteen.
Vantaan itäpuolen kerrostalot ovat vain muutaman kilometrin päässä Högbergetistä ja Kalkinpolttajan polusta.
Paluumatkalla parkkipaikalle tien varressa on Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, joka on avoinna vain muutamana päivänä kesäaikaan.
