Olen tehnyt Kiinaan vain yhden matkan, joka ulottui Sanghaihin ja Pekingiin sekä sen ympäristöihin vuonna 2005. Kokemukseni ovat siten hyvin rajoitetut, mutta nämä kohteet lienevät suomalaisille ensimmäisiä kohteita maassa, joten muutama kommentti lienee paikallaan.
Shanghai on muuttunut parissakymmenessä vuodessa 1930-luvun “Idän Pariisista” todelliseksi Kiinan ja maailman mahtikaupungiksi, jossa asuu nyt suunnilleen 20 miljoonaa ihmistä. Entiset ranskalaistyyppiset siirtomaarakennukset ovat toki paikallaan ja Huangpu-joen rantakatu Bund on edelleen nähtävyys, mutta yleisilmeeltään kaupunki on pilvenpiirtäjien täyttämä huippumoderni metropolis. Heti lentoasemalta lähdettäessä vaihtoehtona on ilmassa kulkeva juna ja kaupungin sisällä tyylikäs metro kuljettaa joustavasti eri puolille, vaikka metroverkko on vielä varsin suppea. Kaupunkilaiset ovat ylpeitä erityisesti joen itärannan Pudongin alueesta, jossa on useita erittäin korkeita rakennuksia – oheinen kuva on napattu 421 metriä korkean Jin Mao Tower -rakennuksen näköalatasanteelta. Shanghaista ei kannata juuri etsiä historiallisia nähtävyyksiä, koska ainoat sellaiset ovat hyvin pienellä alueella lähellä Bund-rantakatua. Mutta suosittelen ehdottomasti käyntiä katsomassa Shanghain kuuluisaa akrobaattishowta, se on erinomainen ja päihittää esimerkiksi Pekingin vastaavan.
Peking on Kiinan pääkaupunkin, jossa asuu kolme eri ympäröivää vyöhykettä mukaan lukien jopa 70 miljoonaa ihmistä ja noin 3 000 vuoden historia. Täältä löytyy useita keisariajan rakennelmia, kuten mahtava Kielletty kaupunki ja miljoonan ihmisen kokoontumisille rakennettu Tiananmenin aukio sekä viehättävä entisen Pekingin asumistapaa osoittava ja uhkaavasti pienenevä hutong-alue. 1960-luvulla käynnissä ollut kulttuurivallankumous liki tuhosi perinteiset kulttuurin muodot, mutta esimerkiksi Pekingin ooppera onnistuttiin säilyttämään ja esitystä kannattaa menneä katsomaan ihan vaikka vain mielenkiinnosta: ero länsimaiseen oopperaan on valtava! Toistaalta Pekingissä on myös valtavasti pilvenpiirtäjiä ja niitä nousee jatkuvasti lisää. Liikenne on osin vanhasta perusrakenteesta johtuen kaoottista ja pahenee kaiken aikaa. Kommunistisen puolueen johtohenkilöillä oli jo kesällä 2005 käytössään yli 3 miljoonaa Audia, enkä ole missään muualla nähnyt isojen mustien Audien muodostamia ruuhkia!
Kiina on valtava maa, jolla on pitkä ja vaikuttava historia sekä mistä tahansa muusta maasta poikkeava poliittinen ja taloudellinen järjestelmä. Kannattaa ehdottomasti käydä isojen kaupunkien ulkopuolella, koska maasta löytyy upeaa luontoa ja esimerkiksi oheisen kuvan Kiinan muurihan on “pakko käydä” -kohde vähän Pekingin ulkopuolella. Vaikka maassa on virallisesti yksi yhteinen kieli eli mandariinikiina, sitä osaa väestöstä ehkä vain 60 prosenttia – esimerkiksi Shanghain ja Pekingin väestö puhuvat enemmän paikalliskieliä eivätkä ymmärrä toisiaan muuten kuin kiinalaisella symbolikirjoituksella. Kun väkeä on paljon, turisteistakin suurin osa on kiinalaisia eikä länsimaisia aina ymmärretä. Esimerkiksi Shanghaissa piipahdimme “italialaisessa” pizzeriassa, jossa vasta kolmas tarjoilija ymmärsi tuoda pöytäämme ketchuppia – edelliset tarjoilijat suorastaan pakenivat nyökytellen pöytämme äärestä ilman mitään selityksiä 🙂
Maan talouselämä on sekoitus tiukkaa kommunistista keskusjohtoisuutta ja erittäin villiä markkinataloutta. Meillä oli Pekingissä nuori naispuolinen paikallisopas, joka kertoi asioista hyvin vapaasti ja kertoi, että Pekingissä täysin saman koulutuksen saanut sihteeri voi tienata isossa kansainvälisessä yrityksessä viisinkertaisesti verrattuna pieneen paikallisyritykseen. Voisi olettaa, että kommunistimaassa palkkasolidaarisuus on suurta, mutta näin ei tosiaankaan ole. Isot kaupungit ovat täynnään maaseudulta tulleita työläisiä, jotka tekevät erittäin huonolla palkalla 12-tuntisia päiviä rakennuksilla seitsemän päivää viikossa – toivoen tienaavansa tarpeeksi, jotta voivat palata kotiseudulleen. Samaan aikaan Shanghaissa hyvin koulutettu valkokaulustyöläinen tienaa yhtä hyvin kuin länsimaalainen kolleegansa.
Kiina on siis mahtava sekoitus erilaisuutta ja tehokkuutta – ehdottomasti tutustumisen arvoinen maa!