Olin joitakin vuosia sitten parin viikon seuramatkalla Gambiassa, koska sinnen matkoja uskalletaan järjestää – se kun on poikkeavan rauhallinen “Mustan Afrikan” maa. Ja lomailua helpottaa myös englannin kielen virallinen asema. Minulle tästä maasta jäi kuitenkin ristiriitainen olo: upea ja rauhallinen maa, jossa turisti ei kuitenkaan saa olla rauhassa “ystäviltä” edes hotellissa.
Yksi Gambian parhaista ominaisuuksista on lähes viidenkymmenen kilometrin mittainen upea lämpimän Atlantin hiekkaranta. Mutta mainingitkin lyövät korkeina rantaan, ja virtaukset meressä ovat niin hurjat, että uimista ei koskaan suositella.
Suuri osa gambialaisista asustaa suurperheiden muodostamissa yhteisöissä, ja elintaso ei ole kovinkaan korkea. Ruokaa laitetaan avotulella, ja sähkön virkaa voi tehdä vain matkaradion paristo.
Monet gambiankävijät pitävät maasta ja ihmisten innokuudesta rakentaa yhteyksiä turisteihin. Jos otat taksin pitemmäksi aikaa, kuski tulee pyytämättä lounaalle kanssasi ja olettaa automaattisesti sinun maksvan hänenkin ruokansa. Samanlaista “ystävyyttä” on tarjolla todelliseksi riesaksi asti, esimerkiksi rantahiekalla on hyvin vaikea välttää salskeita “bumstereita”, jotka tarjoavat palveluitaan innolla naisille. Nämä ystävät myös huijaavat kovasti, mutta ovat toki keski-ikäisille innokasta seuraa ihan kotimaahan asti. Jos osoitteesi annat, voit pian huomata “ystävän” tulleen perässäsi kotiovelle asti.
Minä en siis jäänyt Gambiasta kaipaamaan mitään. Afrikasta löytyy mukavampiakin matkakohteita.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
