Väestöltään ja maa-alueeltaan valtava Intia on varmasti yksi maailman monimuotoisimmista maista. Yli miljardiin ihmiseen mahtuu upporikkautta ja ääriköyhyyttä, loistoa ja kurjuutta sekä yli 20 virallista kieltä. Maisemat vaihtelevat pohjoisista Himalajan vuorista autiomaiden kautta etelän viidakoihin, ja eläimistö on sen mukaista. Mutta ennen kaikkea Intialla on erittäin pitkä ja omaleimainen kulttuuri, jota sävyttää voimakkaasti elävä hindulaisuus, siitä kehittynyt buddhalaisuus, islam ja lukuisat pienemmät uskonnot – kristillisyys mukaan luettuna. Monimuotoisuuden ja vahvan oman kulttuurin sanotaankin, että Intiaa joko rakastaa tai inhoaa. Omat tuntemukseni ovat lähinnä rakastamisen puolella 🙂
Olen käynyt Intiassa toistaiseksi vain eteläosissa – Goassa, Karnatakassa, Keralassa ja Tamil Nadussa parilla eri matkalla vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Jo nämä neljä osavaltiota poikkeavat toisistaan valtavasti. Varsin varmasti käyn pohjoisessakin, onhan siellä maailman kauneimmaksi rakennukseksi nimetty Taj Mahal ja Gangesin varrella hindujen pyhä kaupunki Varanasi uskomattomine kuolleiden hoitomuotoineen.
Vain runsaan miljoonan asukkaan Goassa on vahva portugalilainen ja kristillinen historia, ja varsinkin Etelä-Goassa uskomattoman hienot hiekkarannat viiden tähden hotelleineen. Pohjoisosissa voit yhä tavat hippejä kuin jäänteenä 60-luvun lopulta, he pitävät jopa viikottaiset Anjunan hippimarkkinat. Kun väestöstä on noin kolmannes kristittyjä, tässä osavaltiossa voit syödä jopa sianlihaa esimeriksi vindaloo-nimisenä “kansallisruokana”. Mutta vältä Goaa toukokuussa, silloin siellä ei yleensä ole puoleen vuoteen satanut ja päivälämpötila voi hipoa varjossa 50 astetta.
Karnatakan keskeisin paikka Bangalore on yksi Intian länsimaisimmista kaupungeista ja IT-alan vahva keskus, kun taas Mysore on astangajoogien keskus. Tämä suurelta osalta likimain kilometrin korkeudessa merenpinnasta sijaitseva osavaltio on aikaisemmin ollut varakkaiden ihmisten pakopaikka monsuunin aikaan, koska kuumuus ja kosteus eivät siellä ole aivan yhtä sietämättömiä kuin rannikoilla.
Kerala on vehreiden viidakoiden, rauhanomaisesti yhdessä elävien hindujen, muslimien, kristittyjen ja kommunistien matriarkaalinen osavaltio, jossa on selvästi Intian alhaisin imeväiskuolleisuus ja korkein lukutaito. Keralassa viljellään monenlaista: Backwaters-alueella on valtavia riisipeltoja, sisämaan vuorilla teeviljelmiä ja kookospalmuja on joka puolella. Joskus 1500-luvulla Keralasta käytettiin termiä “mausterannikko” ja Marco Polo puhui siitä maana, jossa pippuri kasvaa – siitä jäi myös sanonta “matkustaa niin kauas kuin pippuri kasvaa”. Itse koin uskomattoman yön Backwaters-alueella vanhoista riisiveneistä rakennetulla kettuvellum-veneellä: tyynen järven keskellä kelluessa aamunkoiton eri suunnilla olevista kaiuttimista alkoi kuulua hindupappien kutsu, toisesta muslimien kutsu minareeteistaan, kolmannesta suunnasta kutsuivat kristittyjen virret ja neljännestä suunnasta kommunistien viestit. Uskomaton elämys, jota ei unohda koskaan!
Tamil Nadun pääkaupunki Chennai on uskomaton kymmenmiljoonainen matalien rakennusten “pikkukaupunki”, joka on Intian toiseksi suurin elokuvateollisuuden keskus heti Bollywoodin jälkeen. Mutta tässä 70-miljoonaisen väestön osavaltiossa on jo pitkään ollut Koneen tehdas ja erittäin nopeasti kasvanut Nokian kännykkätehdas – ja valtavasti vanhoja hindutemppeleitä. Jos tulista kookosmaitoon perustuvaa currya haluat, tästä osavaltiosta sitä löytyy ties minkälaisina muunnelmina.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
