Kirjoitan tätä viimeisinä tunteina ennen lähtöä Waikikista, jonka emosaarella Oahulla olen vaimoni kanssa viettänyt viisi päivää. Jutun lopussa on kuvasarja, joka lyhyesti esittelee tämän Oahun saaren muitakin osia, jutun kuvat on poimittu siitä lähinnä kommentteja varten.
Ihan ensimmäisenä päivänä kiertelimme jalkaisin pitkin Waikikin aluetta, jotta saisimme kuvan alueesta. Esittelykuvissa Waikiki Beach on ihan viereisen kuvan näköinen: aurinkoa, sinistä taivasta ja upea hiekkaranta. Ranta on usein mainittu myös yhtenä maailman hienoimmista biitseistä, mitä itse en ymmärrä kuin yhdestä näkökulmasta: tämä on varmaan paras paikka aloittaa lainelautailu eli surffata – siksi siellä onkin sadoittain aloittelijoita. Itse hiekkaranta on varsin kapea eli ei oikein sovi rannalla löhöilyyn sille valtavalle ihmismäärälle, joka Waikikiin ahtautuu. Eipä ihme, sillä alkuaan alue oli suota, jonne satakunta vuotta sitten rakennettiin kuivumista varten kanava ja itse ranta tehtiin ihan ihmisvoimin tuomalla paikalle tarvittava hiekka. Aaltojen eroosio vie rannalta jatkuvasti hiekkaa, joten sinne tuodaan uutta santaa jatkuvasti.
Oahulta löytyy kyllä paljon Waikikia hienompia, ihan luonnon muodostamia biitsejä sekä uimiseen, löhöilyyn että varsinkin surfaukseen. Muinoin sammuneeseen tulivuoren kraateriin muodostunut Hanauma Bay on yksi upeimmista maailman paikoista varsinkin korallien ja merieläimien tarkkailuun pelkästään snorklaten, kuva rannasta alla.
Saaren pohjoisrannat puolestaan houkuttavat surffariammattilaisia ympäri maailman. Kaikkein rajuinta rantaa kutsutaan nimellä Banzai Pipe, koska siellä talviaikaan jopa parikymmenmetriset aallot kaatuvat rannalle muodostaen pitkiä putkia. Näillä alueilla pidetään vuosittain ammattisurfareiden kansainvälinen kutsukilpailu. Oheinen kuva on pohjoisen vähän kesymmältä Sunset Beachilta, jossa meidän siellä käydessämme “surf” oli vain pari- kolmimetristä. Tavallista yleisöä kielletään menemästä isojen aaltojen vuoksi edes lähelle vesirajaa, koska aallot voivat tempaista helposti mukaansa 🙂
Havaijin pääkaupunki Honolulu on lähes miljoonalla asukkaallaan monessa suhteessa kuin mikä tahansa suurkaupunki Yhdysvalloissa: pilvenpiirtäjäkeskusta ja ympäristössä paljon pientaloja (panoraama tästä kuvasarjassa). Keskustassa on kuitenkin myös osa vanhaa Honolulua 1800-luvulta, jolloin maa oli itsenäinen kuningaskunta. Sellaisiksi saaret yhdisti kuningas Kamehameha Suuri, jonka patsas on kuninkaallista Iolani-palatsia vastapäätä.
Oahun saaren, kuten varmasti muidenkin Havaijin saarten luonto on todella upeaa: merta, vehreyttä ja vuoria. Sää on myös suurta kosteuspitoisuutta huolimatta miellyttävä, lämpötila pysyy ympäri vuoden ja vuorokauden 20-30 asteen välissä, eikä suuria sateita yleensä esiinny. Minusta näillä saarilla kannattaa Waikikin tai Honolulun sijasta käyttää paljon aikaa nimenomaan luonnossa olemiseen. Kävelimme useita lenkkejä, ja heti Waikikin vieressä luonto avautuu upeana, ja monia todella hienoja paikkoja näimme myös bussikiertoajelulla ympäri saaren. Ohessa yksi hieno näkymä vuorille:
Upeasta luonnostaan ja hienoista surffausmahdollisuuksistaan huolimatta Havaijista jäi minulle ristiriitainen olo. Ehkä ero Etelä-Kaliforniaan on turhan suuri tai ehkä olen nähnyt jo liikaa massaturismiin suuntaununeita rantapaikkoja. Havaijin alkuperäisväestö on nykyisin alle kuusi prosenttia väkiluvusta, eikä täältä löydy oikestaan ollenkaan sellaista positiivista ja ulospäin suuntaunutta väkeä kuin esimerkiksi Fidziltä. Ehkä mielikuvaani vaikuttaa liiaksi myös varsinainen Waikiki, sillä sen katukuva on oikeastaan ruma: valtaosa taloista ulkoisesti kuin suoraan neuvostoliittolaisista lähiöistä – ehostus olisi enemmän kuin paikallaan.
Pääkadulla ja Ala Moanan valtavassa ostoskeskuksessa on esillä kaikki huippubrändit kuten Armani, Gucci tai Prada, mutta hinnat ovat korkeita. Havaijilla nimittäin ruoka, vaatteet, polttoaineet ja erilaiset tavarat ovat kalliimpia kuin missään muualla Yhdysvalloissa, jopa Suomen hintoja kalliimpia. Ravintolavalikoima on kovin suppea, eikä esimerkiksi tuoreita vihanneksia löydy oikein mistään ravintolaruuista – mutta jos satut pitämään japanilaisista tai kiinalaisista ruuista, sellaisia ravintoloita Havaijilla on yltäkyllin. Paikallisesti tuotetut hedelmät ovat tuoreita ja todella hyviä 🙂
Minun on siis helppo lähtiessäni sanoa: Aloha, Hawai’i!!
