Neljän vuoden paha kuivuus voi vuoden 2016 alkukuukausina todella hellittää Kaliforniassa ja autiomaa-alueella Palm Springsissä, sillä sateet alkoivat melkein heti, kun niiden aikaisintaan arvioidaan tulevan. Parina peräkkäisenä päivänä Palm Springsissä satoi yhteensä yli 50 millimetriä vettä, mikä on edellisvuosina ollut lähes koko vuoden sademäärä. Mikä tärkeintä, korkeille vuorille satoi jo nyt keskimääräinen vuosittainen määrä lunta, jonka merkitys on vielä vettäkin suurempi: vuorten lumi toimii vesivarastona yleensä kuivana kevät- ja kesäkautena.
Sade on siis suuri piristysruiske, kun viimeisen vuoden aikana koko Kaliforniassa on todella kovat määräykset veden säästämisestä. Esimerkiksi Palm Springsin alueella on suurista maanalaisista järvistä huolimatta kielletty nurmikoiden kastelu ja ensimmäisen kerran suuri osa nurmikoista on ollut aivan ruskeita. Mutta suuresta ja oikeastaan välttämättömästä hyödystä huolimatta kovilla sateilla on myös haittavaikutuksia: tulvia ja maanvyörymiä. Rutikuiva ja laaksossa tasainen maa ei joka paikassa ehdi imeä sateen ohessa kolmekilometrisiltä vuorilta valuvaa vettä. Niinpä esimerkiksi satakunta metriä leveä ja useamman metrin korkuinen ennen sateita täysin kuiva Whitewater -joki tulvi paikoin yli. Palm Springsistä Interstate 10 -valtatielle menevä pääliittymätie peittyi niin paksulti veteen ja mutaan, että se oli pakko sulkea. Pahoja maanvyöryjä ei onneksi vielä esiintynyt monikuukautisen valmistautumisen ansiosta.
Oheisessa kuvasarjassa muutamia vaikutelmia näiden sateiden vaikutuksista. Vesiviranomaisten mukaan vastaavia sateita tarvitaan vuoden sisällä useamman kerran ennen kuin kuivuus todella helpottaa.
El Ninõn tuomat sateet alkoivat heti tammikuun alussa, kun ennusteet lupailivat niitä tammi-maaliskuulle. Jo ensimmäisen päivän sateet aiheuttivat Palm Springsissä muutaman kadun sulkemisen.
Sateet saivat Palm Springsin näyttämään tropiikilta, kun autiomaapiirteetkin peittyivät pilviin ja sateeseen.
Ensimmäisen sadepäivän jälkeen tuli hetkeksi aurinkoista ja teimme pienen retken vuorille sateen jälkiä katsomaan. Heti alussa ylöspäin johtava hiekkatie oli saanut syviä uria.
Vuorten varjoisempien paikkojen sammal oli muuttunut yhdessä päivässä ruskeasta vihreäksi. Muut kasvit vihertänevät vasta useamman päivän kuluttua.
Ensimmäisen päivän yksi positiivinen vaikutus oli vuorille (vihdoin!) satanut lumi, joka toimii kevään ja kesän vesivarastona. Alkuun lunta oli vain parin kilometrin korkeudesta ylöspäin ja taustan San Gorgonio-vuorilla avattiin heti pari laskettelukeskusta.
Suositulta Indian Canyons -alueelta tuleva tulvakanava (eng. wash) oli pitkään rutikuiva, mutta parissa päivässä siellä virtasi joki.
Tästä kohdin ylitimme muutama päivä sitten Indian Canyons -alueen tulvakanavan. Eipä ollut kahden sadepäivän jälkeen asiaa, ja vesi oli käynyt pahimman tulvan aikaan yli metrin verran korkeammalla.
Toisena sadepäivänä lunta satoi vähän yli kilometrin korkuisille vuorenrinteillekin. Mukava näky, vaikka lumi onkin tätä kirjoittaessani jo lähes täysin sulanut.
Parissa päivässä San Gorgonio -vuorille tuli toista metriä lunta, mistä esimerkiksi Big Bearin laskettelukeskus sai erinomaisen piristeen.
Myös meiltä laaksosta parin sadan metrin päässä kohoavan San Jacinton huipulle tuli yli puoli metriä lunta ja siellä on hissimatkan jälkeen mahdollisuus hiihtoon vuokrattavilla välineillä.
