Pientä juttua Palm Springsin vuoden 2016 filmifestivaaleista pääsin kirjoittamaan vasta neljä päivää festivaalien päättymisen jälkeen, siksi vain muutama muisto tuosta aikaisempaakin suuremmasta tapahtumasta: kahdentoista päivän aikana 176 elokuvaa ja lippuja myytiin reilusti yli edellisvuosien. Taitaa olla Sundancen vastaavan festivaalin kanssa tasoissa, kun haetaan Yhdysvaltain suurinta elokuvajuhlaa.
Kävin vaimoni kanssa katsomassa kaikkiaan kahdeksan elokuvaa, mukana kaksi suomalaisohjaajien “vieraskielistä” elokuvaa eli Mika Kaurismäen englanninkielisen Tyttökuninkaan ja Klaus Härön Golden Globe -ehdokkaan, vironkielisen Miekkailijan. Valitettavasti kummankaan ohjaaja ei ollut paikalla, kun ainoa Miekkailijan yleisöesityskin oli Golden Globe -juhlallisuuksien jälkeisenä päivänä. Onnistuimme kuitenkin näkymään paikallisen tv-kanavan CBS Local 2:n juhlien päättymisestä kertovaan uutisjuttuun jonottaessamme Miekkailijan näytökseen – siitä oheinen kuvakaappaus 😉
Meidän arvioissamme selvästi paras katsomistamme elokuvista oli Miekkailija, mutta monta muuta erittäin hyvää elokuvaa näimme myös. Guatemalalainen maya-naisten huonosta kohtelusta ihan nykyaikana kertova Ixcanul (suomeksi “Tulivuori”), josta kuulimme myös ohjaajan kertovan ja vastailevan kysymyksiin. Mayoja on Guatemalassa noin 40 prosenttia väestöstä ja suurin osa heistä ei osaa espanjaa eikä siten saa minkäänlaista palvelua esimerkiksi sairaaloista. Mieleen jäivät myös Sri Lankan pakolaisista kertova ranskalaiselokuva Dheepan, perinteitä vastaan taistelevista varanasilaisnuorista kertova intialaiselokuva Fly Away Solo sekä IKEAn vuoksi konkurssiin joutuneen norjalaisen huonekalukauppiaan kaappaustarina Ingvar Kampradista (IKEAn perustaja), musta komedia Here Is Harald. Valitettavasti täytyy todeta, että Tyttökuningas upeista puitteistaan huolimatta oli meidän arvioissamme huonompi kuin yksikään muista katsomistamme; elokuva ei todellakaan ollut “elävä”, kun puhutuksi kieleksikin oli valittu käsittämättömästi englanti (olisi kai edes vaatinut englantia äidinkielenään puhuvat näyttelijät).
Köyhistä oloista Intiassa Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi pyrkivän nuoren tarinaa kertova Umrika (alkukielellä “Amerikka”) oli todella elävä ja toimiva. Elokuva oli viime vuonna valittu Sundancen elokuvafestivaalin yleisönsuosikiksi. Mukavaa oli, että ensimmäisen pitkän elokuvansa ohjaaja, diplomaattiperheessä eri puolilla maailmaa kasvanut Prashant Nair oli vastailemassa yleisön kysymyksiin yhdessä kihlattunsa, tuottaja Manish Mundran kanssa. Rahoitus oli kuulemma vaikeaa, ja kehittely kesti pitkään sekä ohjaajan kokemattomuuden (oli siinä vaiheessa töissä kuulemma sähköinsinöörinä) että rahoituksen kanssa. Vaikka elokuva sijoittuu 1970- ja 1980-luvuille ja Intia on monin tavoin avautunut maailmaan, siirtolaiseksi Amerikkaan ei oikein muuten kuin laittomia keinoja käyttäen siltä tavallinen ihminen pääse.
Sveitsiläiselokuva “A Decent Man” (alkukieliseltä nimeltään “Nichts passierte” eli “Mitään ei tapahtunut”) kertoo saksalaismies Thomaksen perheelleen ja pomonsa tyttärelle järjestämän alppihiihtoloman tapahtumista. Jotenkin nössö mies ei uskalla kertoa kenellekään pahoista tapahtumista, jotka kohdistuvat bilettämään lähteneisiin 15-vuotiaisiin tyttöihin ja erityisesti pomon tyttäreen. Ohjaaja Micha Levinsky kertoi yleisön kyselyhetkellä tämän olevan ensimmäisen elokuva kuuteen vuoteen “ja sekin olisi jäänyt tekemättä, ellen olisi halunnut taas Palm Springsiin!”. On kuulemma niin mahtava paikka ja festivaali. Pääosaa esittää erinomainen saksalaistähti Devid Stiesow, joka oli pääosassa myös vuonna 2007 ulkomaisen elokuvan Oscarin voittaneessa elokuvassa “Counterfeiters”.
