Juttu matkasta Valkoisilta vuorilta Montrealiin jäi eilen illalla kirjoittamatta, vaikka matka olikin suurimmalta osaltaan aivan mainio: auringonpaistetta, helppo rajanylitys – auton ikkunasta vain passit leimattavaksi rajaviranomaiselle ja menoksi – sekä upeat näkymät Magogin pikkukaupungista Memphremagog-järvelle (kuva vasemmalla) ja enimmäkseen sujuva liikenne.
Mutta, matkan loppu ei ollut erityisen onnistunut. Kävi nimittäin niin, että vielä ylittäessämme St. Lawrence-jokea navigaattori ilmoitti määränpäähän olevan vain viisitoista minuuttia, jolloin olisimme olleet perillä ennen klo 17:aa.
Silloin iski ilman näkyvää syytä ruuhka, jota näytti riittävän joka suuntaan valtateillä ja niiden rampeilla. Navigaattorimme ei ollut ottanut hotellimme osoitetta, vaan viereiseltä NÄYTTÄNEEN katunumeron, tuloksena olimme hotellimme osoitekadun alkupäässä, joka sattuu olemaan Mirabelin kentän lähellä eikä Pierre-Eliot Trudeaun lentoaseman vieressä, jossa hotellimme on. Lentoasemat ovat onneksi varsin lähellä toisiaan. 
Ajoa hankaloitti se, että moottoritiet, niiden liittymät ja monet pikkukadut olivat täynnään tietöitä ja tilapäisiä tienpätkiä, eikä navigaattorimme olisi mitenkään olisi osannutkaan löytää hotelliamme, vaikka kartat oli päivitetty vasta pari viikkoa sitten. Kysyimme neuvoa eräältä huoltoasemalta vartin ajomatkan päässä lentoasemalta ja lentoasemassa kiinni olevan hotellin neuvonnasta ja näillä neuvoin löysimmekin lopulta hotellin parkkipaikalla kello 19 jälkeen. Huoneeseen päästyä ei enää aika ja voimat riittäneet jutun kirjoittamiseen. Siksi nämä jutut vasta tänään.
Tämän tarinan ja seuraavan päivän Montréalin keskustaan tutustumisen tulos ja suositus: vältä ajamasta itse autolla Montrealin keskustaan tai sen lähialueille. Kaupunki on liikenteellisesti hyvin hankala, koska yksisuuntaisia katuja ja tietöitä (kuva oikealla) tuntuu olevan joka puolella.
Montrealin keskustassa
Tä
nään tutustuimme Montréalin keskusta-alueseen, kun päiväkin oli aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden epätavallisen lämmin eli noin 20 celsius-astetta, Kanadassahan käytetään metrisiä mittoja yleensäkin. Emme halunneet ottaa riskiä liikenteessä sekoilusta, joten menimme hotellin shuttle-kyydillä lentoasemalle ja sieltä express-bussilla suoraan keskustaan. Matkustamista helpotti kovasti se, että kaikkiin julkisiin kulkuneuvoihin käyvä päiväkortti maksoi vain kahdeksan dollaria per henkilö. Niinpä olimme hotellista laskien ongelmitta keskustassa alle tunnissa, ja takaisinkin aikaa kului ruuhka-ajasta huolimatta vain vähän enemmän.
Sopivasti suunniteltu kävelyretki keskustassa onnistui hotellista saatujen vinkkien perusteella mainiosti, ja ehdimme katsella suuren osan Montréalin keskeisistä nähtävyyksistä: vanhankaupungin, vanhan sataman, Basilica Notre Dame -kirkon, Place d’Armes -aukion, McGill-yliopiston (kuuluu maailman 21 parhaan yliopiston listalle, perustettu 1821) ja lopulta kiipesimme kaupungille nimen antaneelle mäelle, Mont Royalille katsomaan näkymiä yli kaupungin.
Paul de Maisonneuve (patsas kuvassa Place d’Armes -aukiolla vasemmalla) perusti Montrealin vuonna 1642, minkä seurauksena sen vanhakaupunki on hyvin eurooppalaisen näköinen. Heti vieressä on kuitenkin aika ruma vanha satama-alue sekä hyvin persoonattoman tavanomainen amerikkalainen pilvenpiirtäjäalue, minkä seurauksena kaupungista jäi itselleni jotenkin sekava vaikutelma. Parhaalta kaupunki näyttääkin vähän etäämmältä, näköalapaikalta Mont Royalilta, mistä oheinen kuva.
Montreal sopii kyllä oikein hyvin automatkan oheen tai muutaman päivän kaupunkilomakohteeksi: tämä on täysin “walking town” koko keskusta-alueella, ja täältä löytyy runsaasti myös ranskankielistä kulttuuria, museoita tai gallerioita. Ja tietysti olennainen osa Montrealia on Saku Koivun takavuosina kipparoima ja paikallisten rakastama Montreal Canadiens -jääkiekkojoukkue sekä sen kotihalli Bell Center.
