Lauantaina 9.7.2016 olin aamukahvia juomassa, kun naapurin rouva tuli hädissään ikkunan alle ja pyysi minua auttamaan, kun siiliemo oli jäänyt yön aikana jumiin verkkoaitaan. Emon lähistöllä pyöri sen kolme poikasta, varsin pieniä vielä. Hain nahkahansikkaat käteen ja lähdin irrotuspuuhiin ja tovin kuluttua täysin elottomalta näyttänyt siili oli pienen aidan lankojen taivuttelun jälkeen käsissäni. Hetkisen siinä ihmeteltiin, mitä tehdä ja päätin lähteä hakemaan muovipussia ja lapiota haudatakseni kovia kokeneen siiliemon. Jätin sen odottelemaan kovana ja täysin ympyräisenä pallona talomme portaille.
Palatessani katsoin siilipalloa ja siinä näytti olevan aivan pientä eloa – nopeaa ja hyvin pientä hengitystä. Se oli kuin olikin elossa! Niinpä palautin siilin pensaiden alle poikastensa viereen makaamaan ja jäin hetkeksi odottelemaan. Siili näytti pikkuhiljaa raottavan palloaan, niin että silmät alkoivat näkyä. Palasin sisälle juomaan kahvikuppini tyhjäksi ja kävin vielä uudestaan tarkistamassa, miltä siili ja poikaset näyttivät. Emosta näkyi jo melkein koko kasvot ja se hengitti välillä täristen jo selvästi voimakkaammin. Poikaset ynisivät sen lähellä; tuosta tilanteesta nappasin oheisen kuvan. Palasin taas sisälle ja varttitunnin kuluttua palattuani siili ja sen poikaset olivat jo menneet päiväpiiloonsa.
Tämä oli jo toinen kerta, kun olen siiliä oman talomme alueella pelastanut lähes varmalta kuolemalta – ja kummallakin kerralla on syy ollut meidän ihmisten itse tekemissä “ansoissa”. Tässä tapauksessa siis rautalankaverkosta silmäkoolla noin 5 x 10 cm tehty aita, edellisellä kerralla pihamme koristeallas ja sen korkeat reunat (altaassa on nyt pieniaskelmaiset portaat, jotta sinne mahdollisesti pudonneet siilit pääsevät itse pois). Useimmat meistä pitävät siilistä – aidat ovat myös niiden rakkauden esteenä!, ja niiden kannalta kannattaa siis tarkistaa ja estää, että pihalla ei olisi niille turmiollisia ansoja 🙂
Olipa tulevan lumimyräkän edellä aika vaihtaa talvirenkaat autoon. Rengaspussista löytyi renkaan päältä tämä hitaasti liikehtivä neitoperhonen - sitkeitä ovat!
Sattuipa kuu vähän horisontin yläpuolelle auringonlaskun punaaman pilven kanssa.
Elokuun viimeisenä päivänä 2016 pääsin vaimoni kanssa käymään taas Nuuksiossa, tavoitteena poimia aikaisin kypsyneitä suppilovahveroita. Reilusti niitä olikin!
Aamukahvia juodessani 9.7.2016 naapurin rouva tuli hädissään ikkunan alle ja pyysi auttamaan, kun siiliemo oli jäänyt kiinni verkkoaitaan ja kolme pientä poikasta ynisi vieressä. Kuolleeksi luulemani emosiili virkosi vajaassa puolessa tunnissa!
