Aika pitkien ajomatkojen jälkeen, yli 5 000 kilometriä automatkaa takana on hyvä ottaa muutama päivä rennosti. Sehän onnistuu hienosti ennen kuin Route 66 loppuu poikkeamalla tiestä etelään Palm Desertiin, jossa on 350 aurinkoista päivää vuodessa ja tähänkin aikaan päivisin tuollaiset +25 astetta. Tänne päädyimme paitsi sään ja Los Angelesin läheisyyden, myös sen vuoksi, että täällä olemme pystyneet nousemaan autosta ja liikkumaan vaihteeksi omin jaloin varsin poikkeavassa luonnossa. Palm Desert on yksi “aavikkokaupungeista” Coachellan laaksossa, maailmalla näistä toisiinsa kytkeytyvistä kaupungeista tunnetumpia ovat varmaankin Palm Springs ja Indian Wells, jossa esimerkiksi Jarkko Nieminen on pelannut yhdessä maailman suurimmista tennisturnauksista.
Ensimmäisenä päivänä vierailimme ja vaeltelimme (vain 10 kilometriä) Palm Springsin kupeessa olevan Agua Caliente -intiaanireservaatin alueella. Heti vaellusreittien parkkipaikan vieressä olevan “trading postin” – jota nimitystä eri alkuperäisamerikkalaisten heimot käyttävät yleisesti kauppapaikoistaan – vieressä pensaissa hurahteli joukko kolibreja, joista nappailin kuvia. Tässä malliksi yksi parhaiten onnistuneista, valotusaika kuvassa oli 1/125 sekuntia, jolla nopeudella kolibrin siivet häviävät lähes kokonaan. Näitä hauskoja pikkulintuja näimme myös Palm Desertin katujen varsien kukkaistutuksissa. Ihan totta, täällä on hyvin vihreää ja erilaisia kukkia joka puolella 🙂
Koko Coachellan laakso on pääosin autiomaata, mutta paikoitellen täällä on ollut luonnollisia vesipisteitä, joista tunnetuin lähde ja keidas on aikanaan ollut nykyisen Palm Springsin kohdalla. Vettä on ympärivuotisesti myös joissakin kanjoneissa, joista tunnetuimmat kulkevat yleisnimellä Indian Canyons, ne kun ovat Agua Caliente -reservaatissa. Tämä heimo muuten pitää alueella golfkenttää ja sen vieressä hienoa resortia ja vaikuttaa muutenkin aktiivisesti matkailuun alueella sekä näyttää elävän koko laakson tapaan varsin mukavasti. Meidän pienen vaelluksemme kohteena oli Palm Canyon, joka on yksi niistä paikoista, jossa kasvaa luonnostaan Washington-palmuja. Paikalliset cahuilla-intiaanit ovat hoitaneet näitä palmuja vuosisatoja muun muassa polttamalla tautisten puiden kuivuneet oksat. Palm Canyonissa virtaa puro, jonka ympärillä palmuja on yhteensä noin 3 000. Puiden varjossa on mukava kävellä ja kun meidän kävelymme kohdalle osui vielä puolipilvinen päivä, oli mukava myös nousta vähän pitemmälle lenkille ympäröiville vuorille. Saman päivän lopulla vähän ennen auringonlaskua ajoimme vielä Palm Springsin viereiselle vuorelle noin 2 500 metrin korkeudelle, missä lämpötila laski lähelle nollaa.
Kalifornia tunnetaan tuliperäisenä alueena, eikä Coachellan laakso tee tästä poikkeusta. Päin vastoin, laakson läpi kulkee ympäröiviltä vuorilta kirkkaana päivän erittäin selkeästi näkyvä San Andreasin siirros, joka jatkuu täältä pohjoiseen San Franciscoon asti sivuten myös Los Angelesia. Siirros on muodostunut Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren mannerlaattojen välille niiden liikkuessa eri noupeudella luoteeseen. Koko siirroksen alueella on lähes jatkuvasti maanjäristyksiä, joista yksi suuri tuhosi San Franciscoa pahasti vuonna 1906 ja vähän pienempi aiheutti siellä paljon tuhoa vuonna 1989. Coachellan laakson kaupungeista yksi, Desert Hot Springs sijaitsee Pohjois-Amerikan mannerlaatalla, kaikki muut Tyynenmeren laatalla. Tämä kuva on napattu laakson koillispuolen korkeimmalta näköalapaikalta noin 1 500 metrin korkeudessa, mistä näkee kirkkaana päivänä noin 200 kilometrin päähän autiomaahan. Meidän majoituspaikkamme Palm Desert on laakson toisen puolen vuorten tyvessä.
Yksi luonnosta kiinnostuneen mielenkiintoisimmista paikoista Coachella-laakson alueella on varmasti Joshua Tree -kansallispuisto, jonne voi mennä henkilöautollakin helposti. Tämä kansallispuisto sijaitsee kahden autiomaan, Mojaven ja Coloradon, yhtymäkohdassa ja on esimerkiksi länsi-itäsuunnassa yli sata kilometriä leveä. Nimensä puisto on saanut erikoisesta puustaan “Joosuan puu” eli Joshua Tree, joita alueen ylängöllä kasvaa erityisesti Mojaven autiomaan puolelle runsaasti. Nämä puut eivät oikeastaan ole puita, vaan agave-ryhmään kuuluvia kasveja, jossa lähisukulaisina ovat muun muassa yucca-palmut. Ulkoisesti nämä kasvit muistuttavat puita ja kasvavat jopa 15-metrisiksi. Nimensä puu sai mormonisiirtolaisilta, joiden mielestä puun oksat näyttävät Joosuan käsiltä, jotka ojentuvat taivaaseen. Poseeraan tuossa kuvassa aika reilun kokoisen Joosuan puun vieressä mittatikkuna:) On aika outoa nähdä, miten muuten lähes rutikuivassa autiomaassa nämä puut muodostavat isoja metsämaisia alueita.
Coachella-laakson autiomaakaupungit ovat vuosikymmeniä vetäneet miellyttävän ilmastonsa, auringonpaisteen ja golf-kenttiensä vuoksi puoleensa erityisesti Los Angelesin ja Hollywoodin tunnettuja tähtiä (alkaen Elviksestä ja Frank Sinatrasta…) sekä nykyisin erittäin paljon varakkaita eläkeläisiä. Yksistään Palm Springsin kaupungissa on lähes sata golf-kenttää ja lopuissa kahdeksassa kaupungissa varmasti moninkertainen määrä. Ihmisten vauraus näkyy myös laakson kaupunkien siisteytenä, huippuluokan ostosmahdollisuuksina ja tietysti näin automatkailusta kertovassa jutussa myös upeissa autoissa. Muutaman päivän aikana pongattujen automerkkien ja -mallien valikoima on aika vaikuttava: ri värisiä umpi- ja avomallisia Bentley:itä, Ferrareita, Rolls-Royceja sekä tietysti hyvin monenlaisia kalliimmanpuoleisia Audeja, Bemareita, Corvetteja, Jaguareja, Mersuja ja Mustangeja sekä upeita entistettyjä vanhoja autoja. Tässä urheilu- ja loistoautojen joukossa oheinen avattavalla katolla varustettu coupe-mallinen pickup-Chevrolet on oikeasti todella hauska piristys!
Päätimme viettää täällä neljä yötä alkuaan suunnitellun kolmen asemesta. Seuraavaksi suuntaamme takaisin Route 66:lle, tähtäimenä seurata tien loppupätkä Tyynenmeren rantaan Los Angelesin alueella. Siitä lisää osuudesta lisää toivottavasti jo huomenna!
