Useimmat bisnestä ja IT-alaa seuraavat tietävät jo varmasti tätä kirjoittaessani, että Steve Jobs jättää operatiiviset tehtävät Applen toimitusjohtajana ja siirtyy hallituksen puheenjohtajaksi. Mikään yllätys Jobsin lähtö ei tietysti ole ollut pitkiin aikoihin, siksi pahasti hän on ollut sairaana ja viime aikoina esiintynyt myös varsin laihtuneena.
Iso kysymys on monissa kolumneissa ja muissa lehtijutuissa ollut: miten Applen nyt käy? Ja tähän yleisin vastaus on ollut: ei vähään aikaan varmasti mitenkään, kun Jobs kuitenkin jatkaa puheenjohtajana ja firma on muutenkin huippukunnossa. Olen samaa mieltä – ei Applelle muutamaan vuoteen juuri mitenkään käy.
Mutta Applen pidemmän aikavälin menestyksen ydinkysymys on, miten hyvin yritys pystyy säilyttämään innovatiivisuutensa, kun Jobs ei ole operatiivisessa toiminnassa enää mukana. Tähän on yleisesti vastattu, että Apple kyllä pystyy tuomaan uusia ratkaisuja markkinoille ilman Jobsiakin.
Tässä kohdin omat epäilyni nousevat korkealle, sillä Applen historiassa ei ole ilman Jobsin innostavaa, innovatiivisuuteen tähtäävää ja tiukkaa johtajuutta pystytty oikein mihinkään. Tarkastellaanpa siis ennen johtopäätöksiä pätkiä Applen historiasta Steve Jobsin kanssa ja ilman häntä.
Kuten kaikki tietävät, Jobs palkkasi Applen vetäjäksi Pepsiltä John Sculleyn vuonna 1983 ja sai tämän toimenpiteen palkkana potkut perustamastaan yrityksestä vuonna 1983. Apple jatkoi Sculleyn johdolla muutaman vuoden aika mukavasti. Sculleyn tullessa johtoon Jobs tajusi innovatiivisen graafisella käyttöliittymällä toimivan Apple Lisa -tietokoneen olevan aivan liian kallis suorituskykyynsä nähden ja pian Jobsin johdolla luotiin “nuukan skotin malli” Macintosh, joka menestyi loistavasti.
Mutta 1980-luvun lopulla muut alkoivat saavuttaa Applen etumatkaa ja paineet firmassa kasvoivat. Sculleyn johdolla luotiin kosketusnäyttöinen taskumikro Newton, joka floppasi markkinoilla totaalisesti lähinnä huonosti toimineen kynäkäyttöisen kosketusnäyttönsä vuoksi. Newton oli uskomattoman hieno laite, mutta teknisesti keskeneräinen, mitä Jobs ei ole koskaan hyväksynyt – seikka, jonka huomaa niin Macintoshin kuin myöhemmin iPadin kehittämisestäkin.
Newtonin floppaamisesta alkoi Applen alamäki, jota Microsoft Windowsin versio 3.0 1990-luvun alussa edisti voimakkaasti. Sculley korvattiin, ja vuoteen 1997 saavuttaessa Apple pyrki saavuttamaan Microsoftia avaamalla tietokoneensa kloonivalmistajille. Apple teki parina vuotena satojen miljoonien dollarien tappiot, kurssi laski matalimmillaan heinäkuun alussa 1997 vain 3,27 dollariin ja huhut yrityksen myynnistä nousivat.
Itse ehdottelin noihin aikoihin Tietokone-lehden kolumnissani, että “Applen johdon pitäisi laatia strategia, jonka mukaan haettaisiin jotain sellaista, jota kaikki tietokoneiden käyttäjät haluavat, mutta kukaan ei pysty toimittamaan. Yksi mahdollisuus olisi hakea ratkaisua Internetin ja intranetien käyttäjien haaveista”.
Steve Jobs palasi Appleen neuvonantajan myytyään perustamansa NeXTin Applelle vuoden 1996 lopulla. Alkoi Applen muodonmuutos, ja pian tulokset näkyivät myös ulospäin. Jobs ajoi Apple-kloonien valmistuksen loppuun, perustettiin erittäin hyvin menestynyt tietokonekauppaketju Apple Store ja pian julkaistin innovatiivinen iMac.
Jonkin ajan kuluttua Jobs kehittäjätiimeineen vetäytyi syrjäiseen paikkaan “niin pitkäksi aikaa, kuin helppokäyttöisen musiikkisoittimen kehitys vaati”. Istunto kesti kolme ympäripyöreää päivää ja tuloksena syntyi iPod -musiikkisoitin, jota tuettiin Applen itsensä nettiin luomalla iTunes -musiikkikaupalla. Oli syntynyt ensimmäinen täysin Applen kontrollissa oleva systeeminen keksintö: iPad ja iTunes tarjosivat kuluttajille aivan uuden, helpon tavan saada musiikkia kuultavakseen ja musiikkijakelu ei enää koskaan ollut entisensä.
Jobsin paluun jälkeen Apple loi jatkuvan sarjan innovatiivisia tietokoneita, systeemisen iPhone +AppStore -toteutuksen ja tämän jatkona iPad. Ja kaikki pysyi tiukasti Applen kontrollissa.
Steve Jobs on monella tapaa poikkeuksellinen ihminen. Hän oivaltaa tulevaisuuksia tavalla, johon juuri kukaan muu ei pysty. Samalla hän on erittäin tiukka ja varsinkin kilpailijoitaan vastaan säälimätön päätöksentekijä: Apple Lisassa alun perin julkistettu graafinen käyttöliittymä oli käytännössä ilmainen kopio Xerox Starista ja viime aikojen laitteissa iPhone sisälsi useita puhelinpuolella patentoituja tekniikoita ilman mitään kompensaatiota patenttien haltijoille. Jobsista on myös todettu, että “hän on toisinaan aivan ihana ihminen ja toisinaan täysin sietämätön”.
On vaikea kuvitella, että Applesta löytyy Steve Jobsin kaltaista hyvin poikkeavaa johtajuutta, eikä ainakaan Tim Cookista saa sellaista kuvaa. Eikä Apple sen paremmin oman kuin muidenkaan IT-alan suuryritysten kokemusten perusteella selviä voittajana tulevaisuudesta ilman kuluttajia kiehtovia, täysin uusia raktaisuja, joiden on Applen mittakaavassa melkein välttämättä oltava systeemisiä.
Moni sanoo Applen tuotteiden valinnan syyksi parhaan käyttökokemuksen. No, kyllä se onkin huippuluokkaa, mutta minusta tosiassa Applen valtti nr. 1 on ollut se Tunne, jonka brändi on saanut asiakaskunnassaan aikaiseksi. Eilisestä Applen tuotejulkistuksesta oli poissa kaksi asiaa: 1) Jobs ja 2) Tunne. Ne kicksit, mitä on totuttu saamaan Cupertinon poikien esittämistä tarinoista loistivat nyt poissaolollaan. Minusta kyse ei ole mistään iPhone4S vs. iPhone5 semantiikasta, vaan jostain paljon merkittävämmästä. Nyt meille myytiin uutta parempaa rautaa samalla vanhalla sapluunalla. “Parempi kamera, parempi prossu, parempi akku. Osta siis uusi Nokia… ei kun iPhone4S.”
Softapuolella ero Applen tarjontaan on sulkeutumassa kovaa tahtia (kyllä, MS etenee nopeammin), rautapuolella kyse on lähinnä alihankintaketjun hallinnasta (entinen Nokian valttikortti). Brändipreemio maksetaan Tunteesta, joka oman täysin subjektiivisen arvioni perusteella on kääntymässä Applen kohdalla laskusuuntaan.
Aiemmin oli helppo uskoa Applella olevan hallussaan selkeä visio, johon uusilla tuotejulkistuksilla tähdätään. Siksi ne tuntuivat tärkeimmiltä kuin tosiasiassa olivatkaan. Nyt ei mielestäni jäänyt muuta ostettavaa kuin se tuote, mikä juuri nyt julkaistiin, mutta moni haluaisi ostaa nimenomaan sen vision tulevasta.
Olen aika lailla samaa mieltä, vaikka juuri ostinkin Applen 11-tuumaisen MacBook Airin omaan käyttööni, koska se vaan on pienenä läppärinä (=miniläppärinä) teknisesti muihin verrattuna matkakoneena ihan ylivoimainen.
Tänä aamuna tullut suruviesti Jobsin poismenosta tekee tuosta 4.10. julkistuksestakin ymmärrettävämmän – mutta toisaalta myös pelottavan. Kun Jobs oli vuosia poissa Applelta, mitä siellä saatiin aikaan? Eipä paljon mitään ja Jobsin paluun alla Apple oli tekemässä jotain sellaista, mitä Jobs ei koskaan ole hyväksynyt: antoi oikeuden valmistaa Apple-klooneja.
Kaikki ylistyssanat Jobsista ovat ihan paikallaan ja maailma on varmasti hänen jälkeensä toisenlainen, erityisesti Applen sisällä ja heidän käyttäjiensä joukossa. On vaikea uskoa, että sisältä nousee nopeasti hänen veroistaan visionääriä ja tinkimätöntä omien joukkojen innostajaa sekä piiskaajaa.
Kun Apple julkisti uusimmat ratkaisunsa ja tuotteensa 4.10.2011 ei voi kuin ihmetellä, joko Steve Jobsin siirtyminen pois operatiivisesta toiminnasta näin nopeasti vaikutti firman innovatiivisuuteen. Toivottavasti ei.
Käytännössä tuorein julkistus sisälsi oikeastaan vain tavanomaisia päivityksiä menestystuotteisiin. Vau-efektin luominen on tosissaan haasteellista!
En osaa pitää edes puheohjausta merkittävänä innovaationa, siksi paljon puheohjauksesta on vouhkattu, eikä se ole koskaan suomeksi tahtonut onnistua. Muutaman esimerkkikomennon on saanut Applen julkistustapahtuman tapaan toimimaan aika kökköisilläkin tekniikoilla jo 1980-luvulla.