Tänään lähdimme Quincystä suoraan läpi Bostonin kohti Kanadaa ja Montrealia. Vaimoni nappasi oheisen kuvan juuri ennen Bostonin keskustaa – itse en ajaessani kuvia nappaile 🙂 Olimme jo etukäteen arvelleet, että melkein seitsemän tunnin ajomatka Montrealiin on turhan pitkä, koska pakkoa ei ole ja matkalla voi olla mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Niinpä päätimme ottaa välipysähdyksen yhdeksi yöksi White Mountains -vuorialueelle (eli Appalakkivuoriston pohjoispäähän) New Hampshiressä olevaan kylään nimeltä Franconia. Runsaan kolmen tunnin siirtymäajon puitteissa oli mahdollista poiketa useaan muuhunkin paikkaan.
Sopivasti siirtymäajon puoliväliin osui New Hampshiren pääkaupunki Concord, jossa tankattiin auto ja käytiin vähän ostoksilla. New Hampshire on varsin pieni osavaltio, jossa asuu vain 1,3 miljoonaa ihmistä ja Concord on varmaankin yksi pienimmistä osavaltioiden pääkaupungeista vähän yli 40 000 asukkaallaan. Kaupunki on kuitenkin keskustastaan varsin omaleimainen ja aika omaleimaiselta näytti, miten pari pikkulasten hoitajaa kuljetti naperoita kaupungilla 🙂
Suuri osa päivästä meni tämän jälkeen Valkoisilla Vuorilla, missä olimme odottaneet näkevämme vielä upeaa ruskaa. Valitettavasti vain tänä vuonna ruska-aika oli jo vuorilta lähes ohi, jäljellä vain ruskeita ja hiukan keltaisia sävyjä. Poikkesimme ensin vuorten kupeessa olevaan noin 1 200 asukkaan Lincoln-nimiseen kaupunkiin, josta oli tienviitat ennalta hauskaksi mustakarhujen esiintymispaikaksi mainostettuun Clark’s Trading Postiin sekä Franconia Notchin luonnonpuiston alueelle. Valitettavasti vain Clark’s Trading Post oli suljettu, kuten olivat kesäsesongin jälkeen suljettuina olivat suurin osa motelleista ja turistinähtävyyksistä. Suljettuna oli myös osavaltion yhden tunnetun luonnonnähtävyyden, Flume-putouksen, vierailijapiste. Emme tuosta välittäneet, vaan kävelimme kiertoreittiä pitkin katsomaan tuota kaunista putousta ja siihen liittyvää noin 30 metriä syvää graniitikallioista rotkoa. Todella kaunis ja vaikuttava paikka, jossa nappailin putouksesta useita kuvia eri valotusajoilla, ohessa yksi näyte.
Päivä oli mukava päättää hiljaiseen hotelliin, joka tarjosi varaustamme kalliimman Mountain View -huoneen. Tässä kuvassa laskeva aurinko korostaa viimeisiä ruskan värejä ja ihan vasemmalla näkyy Cannon-vuoren laskettelualueen yläasema. Vain muutaman kilometrin päässä täältä syntynyt Bode Miller on lasketteluoppinsa juuri tässä laskettelukeskuksessa saanut. Laskettelukausi alkaa täällä marraskuun lopulla.
Tätä kirjoittaessani tuntuu hyvältä, että Amerikan halkiajoa varten on varannut kuukauden aikaa. Siitä nimittäin seuraa se, että päivittäinen siirtymisiin tarvittava ajomatka on perusreittimme 6 000 kilometrillä keskimäärin vain 200 kilometriä. Lyhyen päivittäisen matka-ajon ansiosta voi käyttää aikaa tutustumaan paikkoihin, joita matkan varrelle osuu – ja nimenomaan automatkan ansiosta sellaisiin paikkoihin, joihin muuten ei varmaan tulisi helposti Suomesta mentyä.
