Viime aikoina on taas pitkästä aikaa puhuttu runsaasti ‘hyvä veli’ -verkostosta, jossa johtajat ovat ristiin toistensa hallituksessa. Minusta on liian vähän puhuttu siitä, onko ylipäätään oikein, että kallispalkkaiset ja hyväbonuksiset yritysjohtajat ovat muiden kuin oman yrityksensä hallituksissa. Tällä tarkoitan nimenomaan sellaisia ulkopuolisia yrityksiä, joiden tulosta ei edes osittain tarvitse tilittää yrityksen omassa tilinpäätöksessä. Tytär- tai osakkuusyhtiöiden hallituksessa on minusta aika selvää, että omistajayrityksestä on joku johtoryhmän jäsen hallituksessa.
Yritysjohtajien hallituspaikkoja perustellaan yleensä sillä, että näin johtajat saavat näkemystä ja kokemusta muiden, eri toimialan yritysten bisneksistä ja strategioista. Ihan hyvä perustelu, mutta onko siitä todella jotain hyötyä johtajan varsinaiselle työnantajayritykselle? Onko esimerkiksi teollisuusyritykselle oikeasti jotain hyötyä, kun toimitusjohtaja on mediayhtiön hallituksessa? Minusta näyttää kokemuspohjaisesti, että hyödyt voivat olla pitkän ajan kuluessa hyödyksi johtajan kehittymiselle, mutta hyödyt hänen kulloisellekin työnantajalleen on vaikea osoittaa.
Olin itse erään pienen yrityksen hallituksen puheenjohtaja, kun siirryin brittiläisen konsulttiyhtiön kansainväliseen johtoryhmään 1990-luvun lopulla. Tuon yrityksen yksi keskeinen periaate oli, että oman yrityksen johtotehtävä on täyspäivätyö, eikä hallitusjäsenyyksiä toisissa yrityksissä hyväksytä. Konsultin tai tilintarkastajan olo minkä tahansa muun kuin oman yrityksensä hallituksessa on tietysti muutenkin eettisesti hyvin hankala tapaus, kun palvelun myyjä voi pahimmillaan olla muokkaamassa perusteluja omille toimeksiannoilleen. Hyvin perustelluista syistä jouduin siis luopumaan tuosta hallituspaikasta, enkä sitä jälkeenpäin ollenkaan katunut. Pystyin nimittäin pistämään kaiken tarmoni oman yrityksen edellyttämiin töihin – ja tavallisenkin viikon työaika tahtoi venyä ilman erityistä yritystä yli 50-tuntiseksi.
Tämän kirjoituksen pohjaksi selvittelin myös, miten kasvuyritystä vetävä yrittäjä yleensä toimii: kaikki liikenevä aika ohi tavanomaisten työaikojen menee oman yrityksen johtamiseen ja kehittämiseen. Meno jonkin toisen yrityksen hallitukseen voisi tuossa tilanteessa olla omalle yritykselle suorastaan katastrofi. Eikö tilanne ole ihan sama missä tahansa muussa yrityksessä, varsinkin isoissa yrityksissä?
Yritysjohtajan osallistuminen toisen yrityksen hallitukseen jopa puheenjohtajana on siis minusta aika erikoinen juttu, ehkä jopa aika suomalainen. Yleensä johtajata kertovat pystyvänsä hoitamaan varsinaisen hommansa tästä huolimatta vaikkapa lisäämällä työaikaansa. Miksi sitten esimerkiksi Fortumissa ja Nokiassa on monet vuodet ollut yrityksen strategisesta kehittämisestä vastaava täyspäiväinen hallituksen puheenjohtaja? Isossa yrityksessä nimittäin ylimmän tason johtajien työviikot tuppaavat vähänkään kireämmässä tilanteessa olemaan seitsenpäiväisiä ilman hallituspaikkojakin.
En halua suoraan sanoa, että yritysjohtajien osallistuminen muiden yritysten johtamiseen pitää estää, mutta kannustan kaikkia päättäjiä miettimään asiaa. Bisnesten kannalta verkostot rakentuvat kyllä ilman hallituspaikkojakin. Mitä mieltä itse olet?
